Kävimme katselemassa useita tontteja, mutta mikään niistä ei "tuntunut omalta", kunnes näin myynti-ilmoituksen pienestä talosta isolla tontilla. Tontti sijaitsi vähän kauempana, kun mitä olimme ajatelleet, mutta vaikutti kokonaisuutena niin houkuttelevalta, että sitä piti lähteä katsomaan. Ajelin tontille eräänä sateisena kesäpäivänä poikiemme istuessa takapenkillä. Satoi niin rankasti, että kipaisin vain hetkeksi yksin ulos autosta. Tämä kuitenkin riitti - tiesin, että olin löytänyt tonttimme!
Pieni keltainen talo oli sievä ja vanha puutarha sen ympärillä vanhoine omenapuineen, raparpereineen ja marjapensaineen kutsui luokseen. Tontin profiili oli juuri sellainen mistä olin haaveillut; tontti laski puutarhan takaa melko jyrkästi, joten siihen muodostui luonnollisesti paikka kellarille. Pihasta löytyi myös vanha pihasauna/varastorakennus sekä uima-allas, joka ei ollut täydellisessä kunnossa, mutta jonka vielä jonain päivänä saa pienellä vaivalla käyttökuntoon. Tontilla oli siis paljon potentiaalia.
Varasimme näyttöön ajan heti parin päivän päähän. Kuulimme, että myyjänä oli kuolinpesä, joka halusi myydä tontin tarjouskaupalla nopeasti. Aikaa ei siis ollut hukattavissa, päätös oli tehtävä nopeasti. Kiinnostuneita oli useampia, tarjouskaupan melko matala lähtöhinta houkutteli ihmisiä.
Kaikesta huolimatta saimme kun saimmekin unelmatonttimme omaksemme. Hinta nousi tarjouskaupassa jonkin verran, mutta pysyi kuitenkin vielä budjettimme rajoissa. Itse kauppapäivää jouduimmekin sitten odottelemaan tovin. Perillisiä kun oli 27, kyllä 27! ja voin kertoa, että 27 ihmisen katkeamaton sukuselvitys ei olekaan pikku juttu! Lopulta kuitenkin kauppapäivä koitti ja olimme Kuusimäen onnellisia omistajia. Olemme siitä lähtien käyneet tontilla useita kertoja viikossa, jos ei muuta niin hengittelemässä raitista ilmaa, nauttimassa hiljaisuudesta ja unelmoimassa tulevasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilahduttavat kovasti! Kiitos niistä!