perjantai 19. toukokuuta 2017

Sekavia tunteita


 

Siellä se nyt seisoo tontilla - meidän talo. Ensi viikolla alkaa jo katon rakentaminen. Käsittämätöntä!

Miten tähän rakentamiseen voikaan liittyä näin paljon tunteita. Meidät hyvin tuntevat tietävät, että elämme meidän perheessä asiat reippaasti koko tunneskaalaa käyttäen ja tunteemme näyttäen. Tontilla on tapahtunut tällä viikolla niin paljon, ettei sitä meinaa todeksi uskoa eikä pää meinaa pysyä mukana. Huomaan ainakin itselläni ilon tunteiden sekaan hiipineen epäuskon ja jopa jonkinlaisen pelon tunteen. On niin vaikea käsittää, että talo ihan oikeasti on noussut tontille ja että siitä tulee ihan oikeasti jonain päivänä meidän kotimme. Pelon tunteet taas syntyvät siitä ajatuksesta, että tuleekohan talosta oikeasti sellainen mitä toivoimme ja haaveissamme ajattelimme. Mitä jos emme olekaan siihen tyytyväisiä? Olen alkanut mielessäni kyseenalaistamaan tekemiämme ratkaisuja: tuleekohan talosta liian iso, olisiko verannan sittenkin pitänyt olla toisenlainen, entä ikkunoiden korkeus lattiasta - olisiko sitä kuitenkin pitänyt vielä miettiä ja entäs sitten talon ulkonäkö - jos se ei sittenkään ole hyvä ja jos se, tämä tai tuo olisi sittenkin pitänyt tehdä toisin...

Eihän näitä epäilyksiä oikein edes saisi sanoa tai ei ainakaan kuuluisi sanoa ääneen. Pitäisi vain iloita tulevasta talosta ja luottaa tehtyihin ratkaisuihin. Ja ilman muuta iloitsenkin ja olen onnellinen, ei siitä ole kyse, mutta kyllä tämä hieman sulattelua vaatii. Tuntuukohan muistakin rakentajista samalta?



Tällaisia näkymiä aukeaa tulevan kotimme ikkunoista. Ylempi näkymä on keittiön ikkunasta pihalle ja alempi olohuoneen ikkunasta metsään päin talon taakse.
Jos nyt moni asia mietityttääkin ja vähän on epävarma olo niin yhdestä asiasta olen kuitenkin aivan täysin varma: tonttimme on juuri se paikka missä haluan asua ja nautin siellä olemisesta valtavasti.


tiistai 16. toukokuuta 2017

Hip hei hirsitalo nousee!


Eilen koitti sitten se innolla odotettu päivä, kun hirsikuormamme Ollikaisen tehtaalta saapui tontillemme. Emme meinanneet uskoa silmiämme, kun työpäivän jälkeen ajelimme tontille katsomaan mitä siellä oli tapahtunut. Kuvittelimme, että jos nyt muutama hirsikerros olisi paikallaan. No siellähän oltiin jo vaikka kuinka pitkällä ja talon pystyi hahmottamaan upeasti. Kyllä siinä karvat nousi pystyyn ja teki mieli hyppiä tasajalkaa!

Ollikaisen miehiä oli paikalla jopa viisi kappaletta ja kaikki vaikuttivat mukavilta ja osaavilta. Työmaalla oli leppoisa ilmapiiri ja sääkin oli mitä mukavin ja aurinkoinen. Olimme vähän pelänneet, kun säätiedotus jossain vaiheessa lupaili sadetta. Olisi muuten tuo hirsitalon kokoaminen varmaan kenen tahansa legoilla rakentelua rakastavan pikkupojan (tai tytön) unelma-ammatti. Ihanan helpolta hommalta näytti osaavien miesten työskentely.

On se vaan hurjaa ja mieletöntä, että siellä se meidän talo alkaa näyttää ihan talolta! Vilkuteltiin pienemmän pojan kanssa jo keittiön ikkuna-aukosta ulos ja katseltiin maisemia olohuoneen ikkuna-aukosta. Taitaa sinnekin välittyä tämä innostukseni. Ja on se hirsi vaan kuulkaa niin kaunista että! Ja mieletöntä, että hirsiseinät ovat todellakin suoraltaan valmiit sisältä, maalia vaan pintaan. Ei tarvitse eristellä tai tasoitella tai hioa. 

 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Aurinkoinen äitienpäivä tontilla

Tässä muutamia kuvia eiliseltä päivältä. Missäs muualla olisimme äitienpäivää viettäneet kuin tontilla. Pojat keräsivät minulle valkovuokkoja ja sain heiltä myös kaksi tomaatin tainta lahjaksi.





Maalasimme viikonlopun aikana työmaakoppimme huoneen seinät. Tulemme kesän ja syksyn aikana viettämään paljon aikaa kopissa, joten ajattelimme panostaa vähän sen viihtyvyyteen. Innokkaat apurit olivat tietysti mukana maalaamassa.



Kellarimme on nyt tällä erää valmis ja seuraavaksi onkin luvassa kuvia hirsikehikon rakentamisesta...





lauantai 13. toukokuuta 2017

Maalämpötoimittajan valinnasta


Kilpailutimme ja valitsimme maalämpötoimittajamme jo muutama kuukausi sitten. Lähetimme silloin tarjouspyynnön mm. Tom Allenille, Seneralle, Diilerille sekä muutamalle pienemmälle toimijalle ja jäimme odottelemaan tarjouksia. Tom Allen ja yksi pienempi toimija vastasivat saman tien ja olimmekin erittäin kiinnostuneita erityisesti Tom Allenin tarjouksesta. Hinta oli kilpailukykyinen ja onhan firmalla myös hyvä maine alalla.

Kaipasimme kuitenkin vielä vertailukohteita, joten laitoimme uuden sähköpostin Seneralle ja Diilerille. Tom Allenilta soitettiinkin heti ja pahoiteltiin, että koska Senera oli yhdistymässä Tom Allenin kanssa ei Seneralta tästä syystä ollut tullut tarjousta. Diileriltä ei koskaan tullut tarjousta eikä minkäänlaista vastausta kahteen sähköpostiimme.

Vastaava mestarimme hankki meille vielä yhden mielenkiintoisen tarjouksen vertailtavaksi. Eloxan Janne Elomaalla on vahva osaaminen ja pitkä kokemus alalta ja Eloxan tarjous nousikin heti kilpailijaksi Tom Allenille. Eloxan tarjouksessa meitä miellytti se, että he käyttävät Stiebelin tuotteita, joita olimme kuulleet kehuttavan kovasti. 

Saimme sekä Tom Allenilta että Eloxalta aktiivista, hyvää ja asiantuntevaa palvelua kilpailutusvaiheessa. Päädyimme kuitenkin valitsemaan Eloxan maalämpömme toimittajaksi juurikin mm. Stiebelin tuotteiden ja muutamien muiden pikkuseikkojen takia, jotka olivat meidän mielestämme Eloxalla meidän tapaukseemme sopivampia. Lisäksi hintakin oli himpun verran alhaisempi. Alla olevassa kuvassa maalämpöä jo porataan, mutta kirjoitan siitä vielä ihan oman juttunsa pian.

Tässä vielä linkki Eloxan kotisivuille, jos joku haluaa käydä siellä tutustumassa tarkemmin: 
https://eloxa.fi/lampopumput/maalampo/

Blogiyhteistyö Eloxa Tekniikka Oy


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Väliaikaisasunnon inhokkeja


Olen miettinyt, että haluaisin lähteä avaamaan täällä vähän sitä minkälaisia materiaaleja ja ratkaisuja toivoisin tulevaan kotiimme. Ajattelin lähestyä asiaa ensin vähän nurinkurisesti. Tämän hetkinen väliaikaisasuntomme ajaa asiansa varsin pätevästi, mutta on täynnä sellaisia materiaaleja ja ratkaisuja mitä en ehdottomasti halua tulevaan kotiimme. Tässä niistä joitakin:

1. Muovimatot
Meille ei koskaan, koskaan, ikinä tule muovimattoja mihinkään tilaan! Inhoan niitä syvästi! Inhoan sitä miltä ne tuntuvat paljaan jalan alla, miltä ne haisevat ja miten ne keräävät sähköiseen pintaansa koirankarvoja ja pölyä. Koen muovimattolattian aina jotenkin likaiseksi ja en voi olla ajattelematta mitä sen alla piilee... Puhumattakaan sitten muovin ja liimojen aiheuttamista mahdollisista terveyshaitoista... Ei siis meidän lattiamateriaalivalintamme.


2. Kummallinen huopakokolattiamatto rapuissa
Tämä on ollut mielestäni yksi tämän asunnon "mielenkiintoisimpia" ratkaisuja. Kuka laittaa huopakokolattiamaton rappusiin? Tämä on myös lapsi- ja koiraperheen kammotus. Käsittämättömän hankala pitää puhtaana ja siistinä ja kaikin puolin epäkäytännöllinen. Mattoa saa imuroida ja imuroida ja sen sähköisessä pinnassa tuntuu silti aina olevan hiuksia ja koirankarvoja. Ajatuksena on ehkä ollut että se vaimentaisi ääntä... Hmm... Ei silti meidän tulevaan kotiin. Mies kyllä jossain vaiheessa yritti puhua jotain kokolattiamatosta makkariin, mutta tätä imuroituaan useamman hetken on hänenkin mielensä tainnut muuttua.


3. Sälekaihtimet
Niin kätevät kuin ne ovatkin niin ne ovat mielestäni vaan yksinkertaisesti rumat. Ja me olemme molemmat huonoja avaamaan niitä, joten jos meillä on sälekaihtimet elämme kuin vampyyrit pimeydessä kaikki päivät. Hyvä siis, ettei tulevassa kodissamme ole naapureita ihan lähietäisyydellä, koska olen ajatellut ettei meille luultavasti tule verhojakaan kovin moneen huoneeseen. Näyttävät ikkuna- ja kattolistat kylläkin kehystämään ikkunoista näkyvää kaunista maisemaa.


4. Säilytystilan puute keittiössä
Keittiökaapit ovat täällä jotenkin todella erikoisen kokoiset. Tuntuu ettei niihin saa juuri mitään mahtumaan, vaikka niitä onkin ihan mukavasti. Säilytystilaa ei kyllä tässä asunnossa liikoja ole muutenkaan, joten olemmekin jättäneet osan astioista ja muistakin tavaroista suosiolla laatikkoihin odottamaan. Yritän vielä ennen täältä muuttoa käydä kaikki tavarat läpi ja karsia kaiken mahdollisen turhan pois vielä kertaalleen. Katsotaan onnistunko.

5. Niin pieni makuuhuone, ettei sinne mahdu kahta yöpöytää
Tämä on varsin epäkäytännöllistä. Sänkymme ei ole suuren suuri, mutta jos laittaisimme sen molemmille puolille yöpöydän ei vaatekaappia saisi auki. Silti olisi kiva saada vaikkapa kirja ja nenäliina sängyn viereen pöydälle, nyt ne ovat lattialla.

6. Suihkutila niin, että koko kylppäri kastuu
Vaikka poikien kanssa onkin mukava aamuisin arvuutella onko suihkussa suihkuverhon takana piilossa isi vai Muumipeikko en silti jää ikävöimään tämän kodin suihkutilaa kylppärimme nurkassa.

7. Suihkutila ainoastaan yläkerrassa
Monessa perheessä tämä ei olisi ongelma, mutta kaikki kenellä on kurahousuiässä olevia lapsia tai kuratassuinen koira ymmärtänevät pulman. Kuraista 18 kiloista koiraa ei vaan mielellään halua kantaa sylissä yläkertaan. Ja kurahousutkin ehtivät tiputtaa aikamoisen määrän hiekkaa matkalle, vaikka ne yrittäisi kuinka taitavasti ravistella ulkona ja sitten varovasti kuljettaa huuhdeltaviksi, pestäviksi ja kuivumaan yläkertaan. Olemme siis pyrkineet tulevassa kodissamme miettimään pohjaratkaisut mahdollisimman toimiviksi ja käteviksi arkemme kannalta.



8. Eteinen johon ei mahdu kengät eikä ulkovaatteet
Vaikuttaa siltä, että kaipaisin yksinkertaisesti moneen paikkaan lisää tilaa. Mielestäni kuitenkin olisi aika olennaista, että eteisessä olisi kunnon paikka kengille ja ulkovaatteille. Täällä sitä ei ole. Uuteen kotiimme olemmekin suunnitelleet piha- ja kuravaatteille paikan kodinhoitohuoneen sisäänkäynnin luo. Sitten voimme pitää ns. siistimmät vaatteet lämpimällä verannalla. Uskon, että tämä tulee olemaan meidän perheessä toimiva järjestely.

9. Patterit
En malta odottaa, että pääsen kotiin jossa ei ole pattereita ikkunoiden alla. Tämä on jotenkin minulle tosi iso juttu. Meille tulee vesikiertoinen lattialämmitys, joten enää ei lasten päät leikeissä kolise patterin nuppeihin, eikä pattereita hakata kaiken maailman puuleluilla. Eikä niiden harvojen verhojenkaan kohdalla tarvitse miettiä pattereita, vaan voin laittaa juuri sellaiset verhot kun haluan.

10. Naapurit liian lähellä
Olemme tottuneet asumaan omakotitalossa ja naapurit seinän takana rehellisesti sanottuna ahdistavat. Emmekä varmasti ole niitä parhaimpia (tai hiljaisimpia...) naapureita. Olemmekin miettineet, että meidän pitäisi varmaan sanoa seinänaapureillemme, että koittavat nyt kestää meitä vielä hetken, emme viivy tässä enää kauaa.

Tontin kuulumisista koitan taas kertoa pian, siellä on menty eteenpäin huimasti!