tiistai 27. joulukuuta 2016

Kadonneiden kirjeiden arvoitus (= naapurien kuuleminen meidän tapaan)

Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava joulu! Tänä jouluna periaatteeni oli "kaappeja ei tarvitse siivota jos ei aio viettää joulua kaapissa" sovelsin samaa myös varastohuoneeseen ja muutamaan muuhun kohteeseen kodissamme. Mukavaa ja leppoisaa joulua siis vietimme. Aattona riitti vauhtia ja väkeä siskoni luona juhliessamme ja joulupäivän vietimmekin sitten rauhassa kotona.

Ensimmäinen joulukuusemme omalta tontilta.
Tiheältä tontilta ei oikein löytynyt tuuheaa kuusta,
mutta kyllä tämä ajoi asian ja on sentään ihan oma.

Jouluaattona yritimme olla ajattelematta raksaprojektia, mutta jo joulupäivänä tutkailimme purku-, louhinta- ja maanrakennustarjouksia ja päivittelimme naapurien kuulemisia. Välillä tuntuu, että tässä projektissamme ei mikään suju sen helpoimman kautta. Näin oli myös naapurien kuulemisen kanssa (taas kerran). Mehän kuulimme naapureita jo kertaalleen vuosi sitten suunnittelutarveratkaisuhakemusta varten, mutta kuuleminen piti tehdä uudelleen nyt rakennusluvan kohdalla.

Meidän omat pienet tontut

Saimme sähköpostilla tilaamamme naapurilistan pikaisesti ja tällä kertaa siinä oli listattuna viimeksi puuttunut ELY -keskus ja sen lisäksi vielä Liikennevirasto. Tätä viimeistä hieman ihmettelimme, mutta ajattelin, että laitetaan sinne sitten myös paperit kerta se listalta löytyy. Kuultavia "naapuritontteja/omistajia" listalta löytyi jopa 16. Näistä kuudestatoista vain yksi pariskunta asuu tontillaan, joten heidän ovelleen saatoimme käydä koputtamassa ja saimmekin allekirjoitukset heiltä saman tien.

Kaupunki omistaa tonteista kolme, joten sinne lähti yksi kirje. Kaupunki toimikin kiitettävän ripeästi ja vastasi puoltavan kantansa sähköpostin liitteenä heti parin päivän kuluttua. Yhden tonteista omistaa viisi henkilöä ja kuten aikaisemmin mainitsinkin huomasi mieheni, että yksi näistä omistajista oli hänen työkaverinsa vaimo. Tämä työkaveri hoiti kuulemisista neljä kätevästi ilman postitteluja. Näin saimme yhdeksän kuudestatoista kuulemisesta melko vaivatta hoidettua, mutta seitsemän oli vielä jäljellä.

Vain yksi kuulemisista saapui postissa noin viikon sisään siitä, kun olimme kirjeemme lähettäneet. Joulukiireitä, ajattelimme ja odottelimme rauhassa. ELY -keskukselle laitoin 21.12 sähköpostiviestin ja kysyin olivathan he saaneet kirjeemme. Vastaus tuli saman tien: he olivat saaneet sen, eivätkä halunneet antaa enää uutta lausuntoa, kun olivat sen jo kerran vuosi sitten antaneet. Ainoa huomautus oli, että tontillemme johtava toinen "tieliittymä" piti sulkea välittömästi. Tätä liittymää on käytetty lähinnä, kun tontillemme tuotiin syksyllä kaksi työmaakoppia. No, nyt täytyy kunnostautua ja vetää siihenkin verkkoaita. Yhdestoista kuuleminen hoidettu!

Päätin etsiä netistä myös jonkun sähköpostiosoitteen Liikennevirastolle ja laittaa sinnekin tiedustelua kuulemisen tilasta. Vastaus sieltäkin tuli nopeasti ja olikin mielenkiintoinen: asia ei heidän mukaansa kuulunut heille vaan ELY -keskukselle, he eivät siis aikoneet antaa kantaansa tähän asiaan. Asia selvä. Nyt kaupungilla siis oli ilmeisesti otettu varman päälle ja laitettu naapurilistaamme kaikki mahdolliset, ettei ketään vain jäisi puuttumaan. Eipä mitään, kaksitoista hoidettu.

Vielä neljä kuulemista siis puuttui. Kaikki nämä olivat ilmaisseet kantansa asiallisesti ja ajallaan suunnittelutarveratkaisuhakemuksemme suhteen. Yksi puuttuvista oli miehen työkaverin sukulainen, joten saimme sähköpostiosoitteen hänelle sitä kautta, kahden sähköpostiosoitteet minulla jo oli viime vuoden prosessin jäljiltä. Ei siis muuta kun sähköpostia taas matkaan. Kaikki kolme vastasivatkin viipymättä ja olivat lähettäneet kuulemisensa postissa jo aikapäiviä sitten! Neljännestä uupuvasta kuulemisesta laitoin tontin omistajalle tekstiviestin, en kehdannut joulun alla soitella ja häiriköidä ketään. Sainkin saman tien erittäin ystävälliseltä rouvalta ihmettelevän puhelun, myös hän oli lähettänyt kuulemisensa heti kirjeemme saatuaan! Mitä ihmettä, mihin postimme hävisivät! Meille oli lähetetty postissa viisi kuulemista ja vain yksi niistä oli tullut postilaatikkoomme!

Sulattelimme joulukinkun lisäksi kadonneiden naapurien kuulemisten arvoitusta joulun yli ja heti pyhien jälkeen soitin postin asiakaspalveluun. Kerroin asiakaspalvelun henkilölle ongelmastamme ja minut ohjattiin seuraavalle henkilölle. Kiukkuni alkoi kasvaa, kun tämä henkilö "pahoitteli tapahtunutta" ja totesi etteivät voi asialle mitään, koska kirjeet oli lähetetty tavallisina kirjeinä! En voinut uskoa korviani! Meille lähetetyistä viidestä kirjeestä neljä ei ollut tullut perille ja meille vain pahoiteltiin tapahtunutta ja sanottiin ettei asialle voinut tehdä mitään!

Tietomme mukaan ensimmäinen kirjeistä oli laitettu postiin 10.12 ja viimeisinkin hyvissä ajoin ennen joulua, eivätkä ne olleet tulleet meille perille. Tyttö puhelimen toisessa päässä taisi huomata, etten ollut kovin tyytyväinen hänen pahoitteluihinsa. Hän otti yhteystietoni ylös ja hetken kuluttua puhelimeni soikin uudestaan ja tyttö kertoi tarkistaneensa osoitetietomme postin tietokannasta. Ne pitivät hänen mukaansa paikkansa eikä postin häviämiselle ollut mitään selitystä. Eipä tämä meitä paljoa lohduttanut... Hän lupasi olla yhteydessä postin jakeluun ja vielä selvittää asiaa.

Mielenkiintoista tässä on se, että kolme näistä kadonneista kuulemiskirjeistä oli muutamaa tuntia myöhemmin postilaatikossamme... Yllättävää, eikö totta! No, vinkkini muille naapureita kuuleville on seuraava: Älkää luottako postiin! Hoitakaa kuulemiset kasvotusten jos vain mahdollista. Jos se ei ole mahdollista, kuten meillä, pyytäkää vastaukset sähköpostilla tai koittakaa muulla tavalla varmistaa kuulemisten takaisin saaminen. Pientä salapoliisityötä voi joutua tekemään. Onneksi loppujen lopuksi saamme vihdoin huomenna kaikki naapurien kuulemiset liitettyä rakennuslupahakemukseemme (tai siis se yksihän puuttuu vielä, häneltä meillä on suostumus puhelimitse ja ehkä sekin puuttuva kirje ilmestyy huomenna postilaatikkoomme).

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!


Ensimmäinen talo, jonka rakensimme yhdessä - ensi vuonna sitten toinen!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Luvista ja niiden hakemisesta (osa I - Suunnittelutarveratkaisu)


 
Lupaprosessimme Espoon kaupungin kanssa alkoi jo noin vuosi sitten, kun jätimme kaupungille suunnittelutarveratkaisuhakemuksen. Tonttimme sijaitsee yleiskaava-alueella, joten sinne tarvitsi poikkeusluvan ennen, kun saattoi hakea rakennuslupaa. Suunnittelutarveratkaisun hakeminen ei ollut niin yksinkertaista, kun aluksi kuvittelimme. Arkkitehtimme ja pääsuunnittelijamme Virpi Pääjärvi auttoi meitä paljon hakemuksen kanssa. Sitten vain naapurien kuulemiset matkaan, liitteet kasaan ja hakemus kaupungille. Näin luulimme.

Olin syystä, jos toisesta jo prosessin alkutaipaleella useaan kertaan yhteydessä kaupungin eri henkilöihin, jotka vastaavat poikkeuslupien käsittelystä. Kaikki he olivat hyvin ystävällisiä ja kaikilta heiltä sain eri arvion siitä, kuinka kauan lupaprosessi arviolta tulisi kestämään. Optimistisin arvio luvan saamisesta oli pari kuukautta, pessimistisin noin 8 kuukautta. Jäimme jännityksellä odottamaan.

Kuvittelimme toimittaneemme hakemuksemme kaupungille jo alun perin kaikkine tarvittavine liitteineen. Kävi kuitenkin niin, että aina uudestaan ja uudestaan huomattiin, että vielä jokin uusi liite puuttui. Aina pahoiteltiin, että tästä ei oltu huomattu aiemmin sanoa. Näin kävi mm. sen kanssa, että myös ELY -keskusta piti kuulla naapurina, koska valtio omistaa tonttimme edessä kulkevan tien. ELY-keskus oli jostain syystä unohtunut naapurilistasta, jonka olimme tilanneet kaupungilta.  Ei siis auttanut muu kuin laittaa ELY-keskukseen sähköpostia. Kun tästä oli kulunut viikko, päätin soitella  ja kysellä kuulemisen tilannetta. ELY -keskuksessa oltiin ihanan ymmärtäväisiä, kun kerroin koko tarinamme homeisesta talosta ja siitä, kuinka meille ei oltu kerrottu, että meidän piti kuulla ELY -keskusta naapurina. Hieman huvittuneena sieltä todettiin, että heiltä ei kyllä yleensä paperit viikossa liiku mihinkään, mutta he katsoisivat jos voisivat nyt nopeuttaa tilannetta. Naapurin kuuleminen tulikin sähköpostiini puhelua seuraavana päivänä. Tästä huomasin, että perään soittaminen ja ystävällinen asenne puhelimessa auttaa yllättävän paljon.

Mutkikkaammaksi kaiken, jo kiinteistön ostossa ja myös tässä suunnittelutarveratkaisuprosessissa, on tehnyt se, että myyjänä tontillamme oli 27 henkilön perikunta. Kauppakirjamme ja katkeamattomat sukuselvitykset olivat esimerkiksi niin isoja tiedostoja, etteivät ne olleet menneet maanmittauslaitokselle lainhuudatusta varten sähköisesti ensimmäisellä kerralla perille. Tämä huomattiin onneksi kaupungin toimesta jo ajoissa, joten ne ehdittiin toimittaa uudelleen, mutta tämäkään ei sujunut aivan mutkitta vaan vaati useita puheluita ja sähköposteja suuntaan jos toiseen.

Koko poikkeuslupaprosessi kesti lopulta niin kauan, että yhdelle 27:stä perikunnan jäsenestä ehdittiin määrätä edunvalvoja. Tämä monimutkaisti sitten taas lainhuudatusta, koska edunvalvojan piti käydä läpi kaikki kiinteistöön ja sen kauppoihin liittyvät paperit. Ja tietysti näitä papereita ei oltu tiedetty toimittaa hänelle, koska kukaan ei tiennyt koko edunvalvojasta. Tämä kaikki selvisi taas vasta kymmenien puheluiden ja sähköpostien jälkeen, kun kaupungilta ihmeteltiin miksi lainhuudatus ei mennyt läpi ja lähdimme sitä selvittämään. 

Siinä vaiheessa, kun tapaustamme hoitanut henkilö maanmittauslaitokselta ilmoitti jäävänsä eläkkeelle alkoi koko homma tuntua jo isolta vitsiltä ja olisi naurattanut, jos ei olisi itkettänyt. Onneksi jotkut ihmiset pitävät työtään vielä kunnia-asiana ja tämä rouva halusi hoitaa tapauksemme loppuun vielä eläkkeelle jäätyään. Hänen sitkeytensä ja aktiivisuutensa ansiosta saimme vihdoin viime toukokuussa lainhuudatuksen läpi ja kesäkuun puolella saimme postissa päätöksen suunnittelutarveratkaisuhakemukseemme.

Jännitimme molemmat kovasti avatessamme päätöskirjettä. Olimme toki sähköpostilla saaneet jo ennen tontin ostoa alustavasti tiedon siitä, minkä kokoisen talon tontille saisi rakentaa. Silti meitä jännitti, olimmehan kuulleet kauhutarinoita, joissa luvat evätään ilman sen suurempia syitä. Meillekin oli moneen kertaan varoitettu, ettei esimerkiksi tontilla olevaa vanhaa homehtunutta asuin taloa missään nimessä saanut purkaa ennen, kun luvat oli myönnetty. Alueella kun myönnetään lupia vain korvaavaan rakentamiseen ja tämä menisi sellaisesta  vain niin kauan, kun vanha talo olisi pystyssä.

Tällaisen kirjeen etusivulla voisi mielestäni lukea selvällä suomen kielellä, että hakemus on hyväksytty tai että hakemus on hylätty. Sitten sitä voisi hengähtää rauhassa ja jatkaa lukemista ilman, että joutuu pidättämään hengitystään. Nyt ehdimme jo kauhistua muutamista lauserakenteista ja monimutkaisista sanakäänteistä. Hakemukseemme oli merkitty muutaman neliön verran liian paljon talousrakennusalaa, siihen emme saaneet lupaa. Hetken säikähdimme, että koko hakemus oli hylätty. Lopulta saimme selville, että muilta osin hakemuksemme oli hyväksytty ja lupa myönnetty! Jee!!! Nyt saatoimme rauhassa lähteä suunnittelemaan unelmiemme taloa!!!

 

 

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukuusimetsällä



Kävimme tänään koko perheen voimin etsimässä tontiltamme joulukuusta väliaikaiskotiimme. Kuusia tontiltamme löytyykin tontin nimen mukaisesti runsaasti. Sopivan kokoiset kuuset vaan olivat aika harvassa. Suurin osa tontistamme kasvaa niin tiheää ja korkeapuista metsikköä, että pienemmät puut eivät ole saaneet tarpeeksi valoa tai ravinteita vaan ovat kitukasvuisia ja kuivia. Eivätkä siis parasta joulukuusimateriaalia.

Pieniä kuusentaimia kasvoi kuitenkin yllättävän paljon ja pienellä metsän harventamisella meillä tulee parin vuoden päästä olemaan valinnanvaraa joulukuusen suhteen hieman tätä vuotta enemmän. Leikittelimme poikien kanssa ja mietimme eri kokoisista kuusista, minkä metsäneläimen joulukuusia ne voisivat olla. Tontilta löytyikin joulukuusia niin hiirille, pupuille, ketuille kuin hirvillekin. Ja löytyihän se meidänkin joulukuusi lopulta, ihan vanhan kaivon läheltä.

Nautiskelimme mukavan lauhasta talvipäivästä muutaman tunnin ajan. Suunnittelimme työmaakopin remonttia ja ihmettelimme tulevan talon paikkaa. Toinenkin maaurakoitsija- kellarinrakentaja ehdokas kävi viikolla katsomassa tonttia ja ensimmäiseltä saimme jo tarjouksenkin. Kolmaskin on ollut meihin yhteydessä, mutta kahdesta muusta ei ole kuulunut mitään. Näyttää siltä, että ainakin viidelle tekijälle täytyy lähettää tarjouspyyntö saadakseen sen kolme tarjousta mitä pidän jotenkin miniminä, jotta pystyy tekemään mitään johtopäätöksiä hintatasojen suhteen ja päättämään urakoitsijoita.

Rakennuslupahakemusprosessikin on edennyt tällä viikolla mukavasti, mutta meiltä uupuu vieläkin muutamia liitteitä, joiden saamisessa saattaa kestää vielä tovi. Emme ole vielä saaneet kaikkia naapurinkuulemisia ja liitoskohtalausunto HSY:ltä uupuu myös edelleen. Vaikuttaa siis siltä, ettemme välttämättä saa rakennuslupahakemuksen kaikkia liitteitä sisään ennen joulua, vaikka kovasti niin toivoimme. Hyvällä mallilla tosin jo ollaan.

 

 

 


tiistai 13. joulukuuta 2016

Tontilla käymässä


Kävimme viikonloppuna taas tontilla. Ilma oli kunnolla pakkasen puolella ja kaikki näyttikin kauniin huurteiselta. Yksi mahdollinen maaurakoitsija kävi tutustumassa kohteeseen ja juttelemassa kanssamme aikatauluista ja suunnitelmista.

Olemme siis viime viikolla aloittaneet maaurakoitsijoiden kilpailutuksen lähettämällä viidelle ehdokkaalle tarjouspyynnön. Pyysimme tarjouspyynnössä erillisiä tarjouksia vanhan talon purusta, maansiirto- ja louhintatöistä, perustusten ja kellarin rakentamisesta sekä salaojien tekemisestä ja täytöistä.

Lähetimme torstaina matkaan myös naapurien kuulemiskirjeet ja odottelemme nyt naapurien vastauksia. Naapuritonttien omistajista vain yksi asuu tontillaan, joten jouduimme lähettämään kuulemiskirjeet postitse. Yleiskaava-alueella tarvittavaa suunnittelutarveratkaisua hakiessamme suurin osa naapureista lähetti kantansa s-postilla. Hassu yhteensattuma oli, kun mieheni nyt huomasi, että yhden naapuritonteistamme omistaa hänen työkaverinsa vaimo ja toisen tontin vaimon sukulainen! Säästimme siis postimerkkien hinnan, kun mies antoi kirjeet töissä työkaverin matkaan ;)

Suunnitelmissa olisi saada rakennuslupahakemus sisään vielä tällä viikolla. Saa nähdä miten käy... Vielä on monta palasta minkä pitäisi loksahtaa paikoilleen. Rakennuslupahan ei liiku mihinkään ennen kun kaikki sen liitteet on toimitettu. Toivotaan siis, että mm. HSY:n liitoskohtalausunnon saaminen ei viivästy. Alueelle ollaan rakentamassa ensi vuoden aikana kunnallistekniikkaa, joten olemme jännittäneet saammeko liitoskohtalausunnon ajallaan vai joudutaanko tontille tehdä erilliset suunnitelmat vanhan vesi- ja viemärijärjestelmän mukaan, vaikka emme sitä koskaan tulisi uudessa talossa kunnallistekniikan takia käyttämään.





lauantai 3. joulukuuta 2016

Talotoimittajamme on...

Ollikaisen painumaton lamellihirsi on mielestäni kaunis ja jotenkin vaikuttava


Edellisen postauksen perusteella ei kenellekään liene yllätys, että talotoimittajamme on Ollikaisen hirsirakenne. Jo heti ensi tapaamisesta toivoimme, että saisimme tarjouksen heidän kanssaan hiottua sellaiseksi, että saisimme heidät talotoimittajaksemme. Teemme päätöksiä paljon "fiilispohjalta", mikä ei aina todellakaan ole hyvä asia, mutta kun joku vaan tuntuu oikealta niin se vaan tuntuu. Tässä tapauksessa tunne oikeastaan yhdistyi järkiratkaisuun ja toivottavasti lopputulos on sen mukainen.

Aluksi Ollikaisen tarjous vaikutti liian korkealta ja mieheni meinasikin kuopata sen suoraltaan. Neuvottelujen tuloksena pääsimme kuitenkin tarjouksen kanssa varsin hyvään tulokseen. Saimme hintaa alkuperäisestä jonkin verran alaspäin ja muutenkin paketin meidän kannalta toimivaksi. Meille on tärkeää, että saamme talotoimittajalta sellaisen paketin, että talo on ulkoapäin aika lailla kokonaan valmis. Ollikainen pääsi myös kokonaishintana hyvin lähelle Kuusamon tarjousta ja tässä sitten painumaton rakenne, asiakaspalvelun sujuvuus ja heidän saamansa suositukset saivat meidät tekemään lopullisen valinnan.

Tässä näkyy painumattoman hirren rakenne

Talomme tullaan siis rakentamaan Ollikaisen painumattomasta lamellihirrestä. Jos minä olisin saanut yksin päättää olisi talo varmaankin rakennettu "oikeasta" hirrestä eli massiivihirrestä. Tiedän kuitenkin, että erityisesti miestäni olisi hirren eläminen ja painuminen harmittanut ja työllistänyt. Tuskinpa se meinaan minä olisin ollut, joka olisi joutunut painumista ottamaan huomioon kaikissa rakentamisen vaiheissa ja sen jälkeen. Minä olisin vain ihaillut massiivihirren kauneutta ja ajatusta siitä. Tässä kohden siis olin realisti ja päädyimme aluksi lamellihirteen ja nyt Ollikaisen tarjouksen kautta tähän painumattomaan rakenteeseen. Ja onhan se tosiaan mahtavaa, että meidän ei tarvitse ottaa painumista millään tapaa huomioon rakentamisessa! Eikä painuminen aiheuta repsottavia listoja tai muuta vastaavaa, mitä ainakin minä ajattelen sen aiheuttavan.

Tähän asti on Ollikaisen kanssa sujunut kaikki hienosti. Arkkitehdillämme ja vastaavallamme on takanaan useampia projekteja, joissa talotoimittajana on toiminut Ollikainen, joten heidän yhteistyönsä on jo toimivaa. Ollikaiselta todettiinkin arkkitehtimme kyllä pitävän heidät ruodussa kun lopullisia talokuvia nyt tehdään ;) Ja niin hän on tehnytkin. Hän on huomannut kuvista sellaisia pieniä hirsijaon mukanaan tuomia muutoksia, mitä me emme olisi huomanneet, mutta mitkä olisivat lopulta vaikuttaneet arkeemme talossa. Esimerkki tällaisesta on vaikkapa ikkunoiden korkeudet lattiasta makuuhuoneissa. Ikkunat olivat laskeneet hirsijaon myötä sen verran alas, että jos niiden eteen laittaisi esimerkiksi työpöydän jäisi ikkunan reuna työpöydän taakse. Enpä olisi tätä itse huomannut...

Ollikainen muokkaa talomme kuvia vielä hieman meidän ja arkkitehtimme toiveiden mukaan. Sen jälkeen pääsemmekin hakemaan rakennuslupaa. Tämä tapahtuu toivottavasti jo tässä joulukuun alkupuolella. Sitten vaan jännätään, että koska saadaan rakennuslupa. Ja suunnitellaan, ja kilpailutetaan vaikka mitä, ja suunnitellaan taas ja voi sentään mitä kaikkea tähän rakentamiseen kuuluu jo ennen kuin edes päästään rakentamista aloittamaan, huh huh!