lauantai 26. marraskuuta 2016

Hirsitalotoimittajien kilpailutus

Lähimmät naapurimme
Päätimme jo heti suunnittelumme alusta, että emme lähettäisi tarjouspyyntöä kaikille mahdollisille talotoimittajille vaan tekisimme esikarsinnan netin ja tuttujen suositusten sekä oman "mutu-tuntuman" pohjalta. Kolusin Facebookin Hirsitalorakentajien ryhmän kokemukset ja kommentit tarkkaan läpi viime kesän aikana, tutustuin eri firmojen nettisivuihin ja jo projektin haaveiluvaiheessa olin tilannut monelta firmalta paperiesitteen. Nekin selailimme vielä erityisen tarkkaan läpi.

Tämän kaiken jälkeen päädyimme lähettämään elokuun lopussa tarjouspyynnön seuraaville hirsitalofirmoille (firmat aakkosjärjestyksen mukaan mainittuna): Honkarakenne, Kontio, Kuusamo, Mammuttikoti ja Ollikainen. Pyysimme tarjousta melko nopealla aikataululla, koska silloin vielä kuvittelimme ja toivoimme, että olisimme edenneet rakentamisessa vähän nopeammalla aikataululla. Syyskuun aikana kuitenkin jo päätimme, että etenemme ennemmin rauhassa ja teemme harkittuja päätöksiä.

Honka vastasi tarjouspyyntöömme ensimmäisenä, vielä saman illan aikana, kun olin lähettänyt tarjouspyynnön, ja kertoi tutustuvansa materiaaliimme ja palaavansa asiaan. He eivät kuitenkaan halunneet jättää suoraltaan tarjousta, koska talomme herätti heissä kysymyksiä ja vaati tapaamisen. Sovimmekin sen ja Honka oli ensimmäinen missä kävimme paikan päällä neuvottelemassa talopaketista ja sen rakentamisesta. Saimme reilun tunnin kestäneestä tapaamisesta paljon irti ja opimme monia asioita. Myyjä oli "todellinen myyntimies", mikä hieman häiritsi. Tärkein anti tästä tapaamisesta meille oli ehkä se, että päädyimme vaihtamaan lunetti-ikkunat kolmioikkunoiksi. Lunettien kanssa katosta olisi tullut varsinainen tilkkutäkki ja lunettien pellitys olisi jäänyt meille itsellemme. Lisäksi kolmioikkunat mahtuvat paremmin budjettiimme. Hongalla tutustuimme heidän painumattomaan hirsirakenteeseensa, jota he (totta kai) suosittelivat taloomme.

Kuusamo, Mammuttikoti ja Ollikainen vastasivat myös tarjouspyyntöömme, Kontiosta emme koskaan kuulleet takaisin. Kuusamo lähetti suoraan tarjouksen ja sovimme heidän kanssaan tapaamisen. Ollikainen ja Mammuttikoti pyysivät muutaman päivän lisäaikaa tarjouksen jättämiseen. Ollikainen lähettikin tarjouksensa tämän annetun lisäajan puitteissa, mutta Mammutti ei koskaan palannut asiaan. Sovimme myös Ollikaisen kanssa tapaamisen.

Tapaaminen Kuusamon kanssa sujui aivan eri ilmapiirissä kuin Hongalla. Kuusamon myyjä oli asiallinen, melko hiljainen ja tuntuikin, että me hoidimme, noin puoli tuntia kestäneen tapaamisen aikana, pitkälti puhumisen. Heidän tarjouksensa oli erittäin varteen otettava ja palvelu ystävällistä, joten Kuusamo oli vahva ehdokas talomme toimittajaksi.

Lokakuun alussa suuntasimme Ollikaisen toimistolle. Tuntui siltä, että olimme Ollikaisen myyjän kanssa heti samalla aaltopituudella ja hän ymmärsi hyvin toiveemme ja ajatuksemme. Heillä oli myös painumaton hirsirakenne ja he olivat halukkaita tarjoamaan sitä taloomme lamellihirren hintaan, jos saisivat käyttää taloamme referenssikohteena rakentamisen aikana ja ehkä sen jälkeenkin. Heidän tarjouksensa oli kuitenkin sen verran Kuusamon tarjousta korkeampi, että epäilimme sen mahtumista budjettiimme. Ollikaisen puolesta puhuivat kuitenkin myös arkkitehtimme ja vastaavamme, heillä molemmilla oli erityisen hyviä kokemuksia yhteistyöstä Ollikaisen kanssa.

Hongalta tuntui olevan todella vaikeaa saada mitään numeroita paperille. He lupasivat useamman kerran lähettävänsä tarjouksen "ensi viikolla", mutta sitten olisivatkin halunneet tavata uudestaan tai laskentaosastolla oli kiirettä tms. Tämä ei herättänyt luottamusta. Jatkoimme siis neuvotteluja Ollikaisen kanssa ja pyysimme myös Kuusamolta päivitetyn tarjouksen muutamilla muutoksilla alkuperäiseen, vertailun helpottamiseksi. Lopullisen päätöksen talotoimittajastamme teimme Marraskuussa ja siitä kerron toisen kerran tarkemmin.


Näillä kuvilla lähdettiin hakemaan tarjousta talotoimittajilta (talo edestä)



Ja talo takaa (nuo lunetit siis vaihtuvat kolmioikkunoiksi vaikka niin kauniit ovatkin)





 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Puutalo, kivitalo vai hirsitalo - siinäpä pulma (tai ehkä ei sittenkään)

Kun aloimme haaveilemaan oman talon rakentamisesta ajattelimme rakentavamme puutalon. Se tuntui jotenkin selvältä vaihtoehdolta ja emme muita vaihtoehtoja edes harkinneet. Ajattelimme, että kivitalo olisi liian kallis ja mitä, oliko niitä edes muita vaihtoehtoja?

Mieheni ystävä on rakennusalalla ja keskittynyt pitkälti kivitalojen rakentamiseen. Mies jutteli hänen kanssaan yleisesti rakentamisesta ja tämä rupesi puhumaan miestä ympäri kivitalon rakentamiseen. Leikittelimmekin hetken tällä ajatuksella, laskeskelimme budjettia ja mietimme olisiko kivitalo meidän juttumme. Tämä pohdinta avasi ajatuksemme muillekin vaihtoehdoille. Tulisiko meidän talostamme sittenkin joku muu kuin puutalo?

Tämän pohdinnan tuloksena päädyin tutustumaan myös hirsitalon rakentamiseen ja hirsitaloon vaihtoehtona. Puhdas sisäilma, ekologisuus ja muut positiiviset pointit puhuivat puolestaan ja alkoikin käydä entistä selvemmäksi, että hirsitalo olisi se oikea vaihtoehto meidän talomme rakennusmateriaaliksi.

Tuntui myös siltä, että hirsitalo sopisi tonttimme luonnonläheiseen ympäristöön ja olihan tontin nimikin Kuusimäki. Alusta asti oli tosin selvää, että mitään "mökkimäistä" hirsitaloa emme rakentaisi. Mies olisi halunnut modernin "kivitalotyylisen" talon. Minä taas olen aina ihaillut 1920- ja 30 -lukujen puutalojen rakennustyyliä, sellaista mitä näkee esimerkiksi Helsingin Tapanilan puutaloissa tai Hangon villoissa. Ihan eivät siis tyylitoiveemme menneet yksiin. Mies oli kuitenkin ihana ja jousti tässä tilanteessa ja talosta tulee melko perinteisen tyylinen.


Lappli-talojen Kapustarinta oli suosikkini ensimmäiselle tonttivaihtoehdollemme (Kuva: Lappli.fi)



Kannustalon tyyliin ihastuin sitten ja tämä kuva olikin yksi "inspiraatiokuvista"
joita näytimme arkkitehdillemme. (Kuva: Kannustalo.fi/asiakkaiden kuvia)




lauantai 19. marraskuuta 2016

Tarina tontista

Lähdimme leikittelemään ajatuksella talon rakentamisesta jo pari vuotta sitten. Ihastuimme silloin erääseen tonttiin ja teimme siitä tarjouksenkin. Tälle tontille olimme unelmissamme rakentamassa mansardikattoista puutaloa. Tontti meni kuitenkin sivu suumme, mutta unelma omasta talosta isolla tontilla oli tullut jo niin lähelle, ettemme voineet päästää siitä irti.

Kävimme katselemassa useita tontteja, mutta mikään niistä ei "tuntunut omalta", kunnes näin myynti-ilmoituksen pienestä talosta isolla tontilla. Tontti sijaitsi vähän kauempana, kun mitä olimme ajatelleet, mutta vaikutti kokonaisuutena niin houkuttelevalta, että sitä piti lähteä katsomaan. Ajelin tontille eräänä sateisena kesäpäivänä poikiemme istuessa takapenkillä. Satoi niin rankasti, että kipaisin vain hetkeksi yksin ulos autosta. Tämä kuitenkin riitti - tiesin, että olin löytänyt tonttimme!

Pieni keltainen talo oli sievä ja vanha puutarha sen ympärillä vanhoine omenapuineen, raparpereineen ja marjapensaineen kutsui luokseen. Tontin profiili oli juuri sellainen mistä olin haaveillut; tontti laski puutarhan takaa melko jyrkästi, joten siihen muodostui luonnollisesti paikka kellarille. Pihasta löytyi myös vanha pihasauna/varastorakennus sekä uima-allas, joka ei ollut täydellisessä kunnossa, mutta jonka vielä jonain päivänä saa pienellä vaivalla käyttökuntoon. Tontilla oli siis paljon potentiaalia.

Varasimme näyttöön ajan heti parin päivän päähän. Kuulimme, että myyjänä oli kuolinpesä, joka halusi myydä tontin tarjouskaupalla nopeasti. Aikaa ei siis ollut hukattavissa, päätös oli tehtävä nopeasti. Kiinnostuneita oli useampia, tarjouskaupan melko matala lähtöhinta houkutteli ihmisiä.

Kaikesta huolimatta saimme kun saimmekin unelmatonttimme omaksemme. Hinta nousi tarjouskaupassa jonkin verran, mutta pysyi kuitenkin vielä budjettimme rajoissa. Itse kauppapäivää jouduimmekin sitten odottelemaan tovin. Perillisiä kun oli 27, kyllä 27! ja voin kertoa, että 27 ihmisen katkeamaton sukuselvitys ei olekaan pikku juttu! Lopulta kuitenkin kauppapäivä koitti ja olimme Kuusimäen onnellisia omistajia. Olemme siitä lähtien käyneet tontilla useita kertoja viikossa, jos ei muuta niin hengittelemässä raitista ilmaa, nauttimassa hiljaisuudesta ja unelmoimassa tulevasta.