tiistai 27. joulukuuta 2016

Kadonneiden kirjeiden arvoitus (= naapurien kuuleminen meidän tapaan)

Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava joulu! Tänä jouluna periaatteeni oli "kaappeja ei tarvitse siivota jos ei aio viettää joulua kaapissa" sovelsin samaa myös varastohuoneeseen ja muutamaan muuhun kohteeseen kodissamme. Mukavaa ja leppoisaa joulua siis vietimme. Aattona riitti vauhtia ja väkeä siskoni luona juhliessamme ja joulupäivän vietimmekin sitten rauhassa kotona.

Ensimmäinen joulukuusemme omalta tontilta.
Tiheältä tontilta ei oikein löytynyt tuuheaa kuusta,
mutta kyllä tämä ajoi asian ja on sentään ihan oma.

Jouluaattona yritimme olla ajattelematta raksaprojektia, mutta jo joulupäivänä tutkailimme purku-, louhinta- ja maanrakennustarjouksia ja päivittelimme naapurien kuulemisia. Välillä tuntuu, että tässä projektissamme ei mikään suju sen helpoimman kautta. Näin oli myös naapurien kuulemisen kanssa (taas kerran). Mehän kuulimme naapureita jo kertaalleen vuosi sitten suunnittelutarveratkaisuhakemusta varten, mutta kuuleminen piti tehdä uudelleen nyt rakennusluvan kohdalla.

Meidän omat pienet tontut

Saimme sähköpostilla tilaamamme naapurilistan pikaisesti ja tällä kertaa siinä oli listattuna viimeksi puuttunut ELY -keskus ja sen lisäksi vielä Liikennevirasto. Tätä viimeistä hieman ihmettelimme, mutta ajattelin, että laitetaan sinne sitten myös paperit kerta se listalta löytyy. Kuultavia "naapuritontteja/omistajia" listalta löytyi jopa 16. Näistä kuudestatoista vain yksi pariskunta asuu tontillaan, joten heidän ovelleen saatoimme käydä koputtamassa ja saimmekin allekirjoitukset heiltä saman tien.

Kaupunki omistaa tonteista kolme, joten sinne lähti yksi kirje. Kaupunki toimikin kiitettävän ripeästi ja vastasi puoltavan kantansa sähköpostin liitteenä heti parin päivän kuluttua. Yhden tonteista omistaa viisi henkilöä ja kuten aikaisemmin mainitsinkin huomasi mieheni, että yksi näistä omistajista oli hänen työkaverinsa vaimo. Tämä työkaveri hoiti kuulemisista neljä kätevästi ilman postitteluja. Näin saimme yhdeksän kuudestatoista kuulemisesta melko vaivatta hoidettua, mutta seitsemän oli vielä jäljellä.

Vain yksi kuulemisista saapui postissa noin viikon sisään siitä, kun olimme kirjeemme lähettäneet. Joulukiireitä, ajattelimme ja odottelimme rauhassa. ELY -keskukselle laitoin 21.12 sähköpostiviestin ja kysyin olivathan he saaneet kirjeemme. Vastaus tuli saman tien: he olivat saaneet sen, eivätkä halunneet antaa enää uutta lausuntoa, kun olivat sen jo kerran vuosi sitten antaneet. Ainoa huomautus oli, että tontillemme johtava toinen "tieliittymä" piti sulkea välittömästi. Tätä liittymää on käytetty lähinnä, kun tontillemme tuotiin syksyllä kaksi työmaakoppia. No, nyt täytyy kunnostautua ja vetää siihenkin verkkoaita. Yhdestoista kuuleminen hoidettu!

Päätin etsiä netistä myös jonkun sähköpostiosoitteen Liikennevirastolle ja laittaa sinnekin tiedustelua kuulemisen tilasta. Vastaus sieltäkin tuli nopeasti ja olikin mielenkiintoinen: asia ei heidän mukaansa kuulunut heille vaan ELY -keskukselle, he eivät siis aikoneet antaa kantaansa tähän asiaan. Asia selvä. Nyt kaupungilla siis oli ilmeisesti otettu varman päälle ja laitettu naapurilistaamme kaikki mahdolliset, ettei ketään vain jäisi puuttumaan. Eipä mitään, kaksitoista hoidettu.

Vielä neljä kuulemista siis puuttui. Kaikki nämä olivat ilmaisseet kantansa asiallisesti ja ajallaan suunnittelutarveratkaisuhakemuksemme suhteen. Yksi puuttuvista oli miehen työkaverin sukulainen, joten saimme sähköpostiosoitteen hänelle sitä kautta, kahden sähköpostiosoitteet minulla jo oli viime vuoden prosessin jäljiltä. Ei siis muuta kun sähköpostia taas matkaan. Kaikki kolme vastasivatkin viipymättä ja olivat lähettäneet kuulemisensa postissa jo aikapäiviä sitten! Neljännestä uupuvasta kuulemisesta laitoin tontin omistajalle tekstiviestin, en kehdannut joulun alla soitella ja häiriköidä ketään. Sainkin saman tien erittäin ystävälliseltä rouvalta ihmettelevän puhelun, myös hän oli lähettänyt kuulemisensa heti kirjeemme saatuaan! Mitä ihmettä, mihin postimme hävisivät! Meille oli lähetetty postissa viisi kuulemista ja vain yksi niistä oli tullut postilaatikkoomme!

Sulattelimme joulukinkun lisäksi kadonneiden naapurien kuulemisten arvoitusta joulun yli ja heti pyhien jälkeen soitin postin asiakaspalveluun. Kerroin asiakaspalvelun henkilölle ongelmastamme ja minut ohjattiin seuraavalle henkilölle. Kiukkuni alkoi kasvaa, kun tämä henkilö "pahoitteli tapahtunutta" ja totesi etteivät voi asialle mitään, koska kirjeet oli lähetetty tavallisina kirjeinä! En voinut uskoa korviani! Meille lähetetyistä viidestä kirjeestä neljä ei ollut tullut perille ja meille vain pahoiteltiin tapahtunutta ja sanottiin ettei asialle voinut tehdä mitään!

Tietomme mukaan ensimmäinen kirjeistä oli laitettu postiin 10.12 ja viimeisinkin hyvissä ajoin ennen joulua, eivätkä ne olleet tulleet meille perille. Tyttö puhelimen toisessa päässä taisi huomata, etten ollut kovin tyytyväinen hänen pahoitteluihinsa. Hän otti yhteystietoni ylös ja hetken kuluttua puhelimeni soikin uudestaan ja tyttö kertoi tarkistaneensa osoitetietomme postin tietokannasta. Ne pitivät hänen mukaansa paikkansa eikä postin häviämiselle ollut mitään selitystä. Eipä tämä meitä paljoa lohduttanut... Hän lupasi olla yhteydessä postin jakeluun ja vielä selvittää asiaa.

Mielenkiintoista tässä on se, että kolme näistä kadonneista kuulemiskirjeistä oli muutamaa tuntia myöhemmin postilaatikossamme... Yllättävää, eikö totta! No, vinkkini muille naapureita kuuleville on seuraava: Älkää luottako postiin! Hoitakaa kuulemiset kasvotusten jos vain mahdollista. Jos se ei ole mahdollista, kuten meillä, pyytäkää vastaukset sähköpostilla tai koittakaa muulla tavalla varmistaa kuulemisten takaisin saaminen. Pientä salapoliisityötä voi joutua tekemään. Onneksi loppujen lopuksi saamme vihdoin huomenna kaikki naapurien kuulemiset liitettyä rakennuslupahakemukseemme (tai siis se yksihän puuttuu vielä, häneltä meillä on suostumus puhelimitse ja ehkä sekin puuttuva kirje ilmestyy huomenna postilaatikkoomme).

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!


Ensimmäinen talo, jonka rakensimme yhdessä - ensi vuonna sitten toinen!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Luvista ja niiden hakemisesta (osa I - Suunnittelutarveratkaisu)


 
Lupaprosessimme Espoon kaupungin kanssa alkoi jo noin vuosi sitten, kun jätimme kaupungille suunnittelutarveratkaisuhakemuksen. Tonttimme sijaitsee yleiskaava-alueella, joten sinne tarvitsi poikkeusluvan ennen, kun saattoi hakea rakennuslupaa. Suunnittelutarveratkaisun hakeminen ei ollut niin yksinkertaista, kun aluksi kuvittelimme. Arkkitehtimme ja pääsuunnittelijamme Virpi Pääjärvi auttoi meitä paljon hakemuksen kanssa. Sitten vain naapurien kuulemiset matkaan, liitteet kasaan ja hakemus kaupungille. Näin luulimme.

Olin syystä, jos toisesta jo prosessin alkutaipaleella useaan kertaan yhteydessä kaupungin eri henkilöihin, jotka vastaavat poikkeuslupien käsittelystä. Kaikki he olivat hyvin ystävällisiä ja kaikilta heiltä sain eri arvion siitä, kuinka kauan lupaprosessi arviolta tulisi kestämään. Optimistisin arvio luvan saamisesta oli pari kuukautta, pessimistisin noin 8 kuukautta. Jäimme jännityksellä odottamaan.

Kuvittelimme toimittaneemme hakemuksemme kaupungille jo alun perin kaikkine tarvittavine liitteineen. Kävi kuitenkin niin, että aina uudestaan ja uudestaan huomattiin, että vielä jokin uusi liite puuttui. Aina pahoiteltiin, että tästä ei oltu huomattu aiemmin sanoa. Näin kävi mm. sen kanssa, että myös ELY -keskusta piti kuulla naapurina, koska valtio omistaa tonttimme edessä kulkevan tien. ELY-keskus oli jostain syystä unohtunut naapurilistasta, jonka olimme tilanneet kaupungilta.  Ei siis auttanut muu kuin laittaa ELY-keskukseen sähköpostia. Kun tästä oli kulunut viikko, päätin soitella  ja kysellä kuulemisen tilannetta. ELY -keskuksessa oltiin ihanan ymmärtäväisiä, kun kerroin koko tarinamme homeisesta talosta ja siitä, kuinka meille ei oltu kerrottu, että meidän piti kuulla ELY -keskusta naapurina. Hieman huvittuneena sieltä todettiin, että heiltä ei kyllä yleensä paperit viikossa liiku mihinkään, mutta he katsoisivat jos voisivat nyt nopeuttaa tilannetta. Naapurin kuuleminen tulikin sähköpostiini puhelua seuraavana päivänä. Tästä huomasin, että perään soittaminen ja ystävällinen asenne puhelimessa auttaa yllättävän paljon.

Mutkikkaammaksi kaiken, jo kiinteistön ostossa ja myös tässä suunnittelutarveratkaisuprosessissa, on tehnyt se, että myyjänä tontillamme oli 27 henkilön perikunta. Kauppakirjamme ja katkeamattomat sukuselvitykset olivat esimerkiksi niin isoja tiedostoja, etteivät ne olleet menneet maanmittauslaitokselle lainhuudatusta varten sähköisesti ensimmäisellä kerralla perille. Tämä huomattiin onneksi kaupungin toimesta jo ajoissa, joten ne ehdittiin toimittaa uudelleen, mutta tämäkään ei sujunut aivan mutkitta vaan vaati useita puheluita ja sähköposteja suuntaan jos toiseen.

Koko poikkeuslupaprosessi kesti lopulta niin kauan, että yhdelle 27:stä perikunnan jäsenestä ehdittiin määrätä edunvalvoja. Tämä monimutkaisti sitten taas lainhuudatusta, koska edunvalvojan piti käydä läpi kaikki kiinteistöön ja sen kauppoihin liittyvät paperit. Ja tietysti näitä papereita ei oltu tiedetty toimittaa hänelle, koska kukaan ei tiennyt koko edunvalvojasta. Tämä kaikki selvisi taas vasta kymmenien puheluiden ja sähköpostien jälkeen, kun kaupungilta ihmeteltiin miksi lainhuudatus ei mennyt läpi ja lähdimme sitä selvittämään. 

Siinä vaiheessa, kun tapaustamme hoitanut henkilö maanmittauslaitokselta ilmoitti jäävänsä eläkkeelle alkoi koko homma tuntua jo isolta vitsiltä ja olisi naurattanut, jos ei olisi itkettänyt. Onneksi jotkut ihmiset pitävät työtään vielä kunnia-asiana ja tämä rouva halusi hoitaa tapauksemme loppuun vielä eläkkeelle jäätyään. Hänen sitkeytensä ja aktiivisuutensa ansiosta saimme vihdoin viime toukokuussa lainhuudatuksen läpi ja kesäkuun puolella saimme postissa päätöksen suunnittelutarveratkaisuhakemukseemme.

Jännitimme molemmat kovasti avatessamme päätöskirjettä. Olimme toki sähköpostilla saaneet jo ennen tontin ostoa alustavasti tiedon siitä, minkä kokoisen talon tontille saisi rakentaa. Silti meitä jännitti, olimmehan kuulleet kauhutarinoita, joissa luvat evätään ilman sen suurempia syitä. Meillekin oli moneen kertaan varoitettu, ettei esimerkiksi tontilla olevaa vanhaa homehtunutta asuin taloa missään nimessä saanut purkaa ennen, kun luvat oli myönnetty. Alueella kun myönnetään lupia vain korvaavaan rakentamiseen ja tämä menisi sellaisesta  vain niin kauan, kun vanha talo olisi pystyssä.

Tällaisen kirjeen etusivulla voisi mielestäni lukea selvällä suomen kielellä, että hakemus on hyväksytty tai että hakemus on hylätty. Sitten sitä voisi hengähtää rauhassa ja jatkaa lukemista ilman, että joutuu pidättämään hengitystään. Nyt ehdimme jo kauhistua muutamista lauserakenteista ja monimutkaisista sanakäänteistä. Hakemukseemme oli merkitty muutaman neliön verran liian paljon talousrakennusalaa, siihen emme saaneet lupaa. Hetken säikähdimme, että koko hakemus oli hylätty. Lopulta saimme selville, että muilta osin hakemuksemme oli hyväksytty ja lupa myönnetty! Jee!!! Nyt saatoimme rauhassa lähteä suunnittelemaan unelmiemme taloa!!!

 

 

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukuusimetsällä



Kävimme tänään koko perheen voimin etsimässä tontiltamme joulukuusta väliaikaiskotiimme. Kuusia tontiltamme löytyykin tontin nimen mukaisesti runsaasti. Sopivan kokoiset kuuset vaan olivat aika harvassa. Suurin osa tontistamme kasvaa niin tiheää ja korkeapuista metsikköä, että pienemmät puut eivät ole saaneet tarpeeksi valoa tai ravinteita vaan ovat kitukasvuisia ja kuivia. Eivätkä siis parasta joulukuusimateriaalia.

Pieniä kuusentaimia kasvoi kuitenkin yllättävän paljon ja pienellä metsän harventamisella meillä tulee parin vuoden päästä olemaan valinnanvaraa joulukuusen suhteen hieman tätä vuotta enemmän. Leikittelimme poikien kanssa ja mietimme eri kokoisista kuusista, minkä metsäneläimen joulukuusia ne voisivat olla. Tontilta löytyikin joulukuusia niin hiirille, pupuille, ketuille kuin hirvillekin. Ja löytyihän se meidänkin joulukuusi lopulta, ihan vanhan kaivon läheltä.

Nautiskelimme mukavan lauhasta talvipäivästä muutaman tunnin ajan. Suunnittelimme työmaakopin remonttia ja ihmettelimme tulevan talon paikkaa. Toinenkin maaurakoitsija- kellarinrakentaja ehdokas kävi viikolla katsomassa tonttia ja ensimmäiseltä saimme jo tarjouksenkin. Kolmaskin on ollut meihin yhteydessä, mutta kahdesta muusta ei ole kuulunut mitään. Näyttää siltä, että ainakin viidelle tekijälle täytyy lähettää tarjouspyyntö saadakseen sen kolme tarjousta mitä pidän jotenkin miniminä, jotta pystyy tekemään mitään johtopäätöksiä hintatasojen suhteen ja päättämään urakoitsijoita.

Rakennuslupahakemusprosessikin on edennyt tällä viikolla mukavasti, mutta meiltä uupuu vieläkin muutamia liitteitä, joiden saamisessa saattaa kestää vielä tovi. Emme ole vielä saaneet kaikkia naapurinkuulemisia ja liitoskohtalausunto HSY:ltä uupuu myös edelleen. Vaikuttaa siis siltä, ettemme välttämättä saa rakennuslupahakemuksen kaikkia liitteitä sisään ennen joulua, vaikka kovasti niin toivoimme. Hyvällä mallilla tosin jo ollaan.

 

 

 


tiistai 13. joulukuuta 2016

Tontilla käymässä


Kävimme viikonloppuna taas tontilla. Ilma oli kunnolla pakkasen puolella ja kaikki näyttikin kauniin huurteiselta. Yksi mahdollinen maaurakoitsija kävi tutustumassa kohteeseen ja juttelemassa kanssamme aikatauluista ja suunnitelmista.

Olemme siis viime viikolla aloittaneet maaurakoitsijoiden kilpailutuksen lähettämällä viidelle ehdokkaalle tarjouspyynnön. Pyysimme tarjouspyynnössä erillisiä tarjouksia vanhan talon purusta, maansiirto- ja louhintatöistä, perustusten ja kellarin rakentamisesta sekä salaojien tekemisestä ja täytöistä.

Lähetimme torstaina matkaan myös naapurien kuulemiskirjeet ja odottelemme nyt naapurien vastauksia. Naapuritonttien omistajista vain yksi asuu tontillaan, joten jouduimme lähettämään kuulemiskirjeet postitse. Yleiskaava-alueella tarvittavaa suunnittelutarveratkaisua hakiessamme suurin osa naapureista lähetti kantansa s-postilla. Hassu yhteensattuma oli, kun mieheni nyt huomasi, että yhden naapuritonteistamme omistaa hänen työkaverinsa vaimo ja toisen tontin vaimon sukulainen! Säästimme siis postimerkkien hinnan, kun mies antoi kirjeet töissä työkaverin matkaan ;)

Suunnitelmissa olisi saada rakennuslupahakemus sisään vielä tällä viikolla. Saa nähdä miten käy... Vielä on monta palasta minkä pitäisi loksahtaa paikoilleen. Rakennuslupahan ei liiku mihinkään ennen kun kaikki sen liitteet on toimitettu. Toivotaan siis, että mm. HSY:n liitoskohtalausunnon saaminen ei viivästy. Alueelle ollaan rakentamassa ensi vuoden aikana kunnallistekniikkaa, joten olemme jännittäneet saammeko liitoskohtalausunnon ajallaan vai joudutaanko tontille tehdä erilliset suunnitelmat vanhan vesi- ja viemärijärjestelmän mukaan, vaikka emme sitä koskaan tulisi uudessa talossa kunnallistekniikan takia käyttämään.





lauantai 3. joulukuuta 2016

Talotoimittajamme on...

Ollikaisen painumaton lamellihirsi on mielestäni kaunis ja jotenkin vaikuttava


Edellisen postauksen perusteella ei kenellekään liene yllätys, että talotoimittajamme on Ollikaisen hirsirakenne. Jo heti ensi tapaamisesta toivoimme, että saisimme tarjouksen heidän kanssaan hiottua sellaiseksi, että saisimme heidät talotoimittajaksemme. Teemme päätöksiä paljon "fiilispohjalta", mikä ei aina todellakaan ole hyvä asia, mutta kun joku vaan tuntuu oikealta niin se vaan tuntuu. Tässä tapauksessa tunne oikeastaan yhdistyi järkiratkaisuun ja toivottavasti lopputulos on sen mukainen.

Aluksi Ollikaisen tarjous vaikutti liian korkealta ja mieheni meinasikin kuopata sen suoraltaan. Neuvottelujen tuloksena pääsimme kuitenkin tarjouksen kanssa varsin hyvään tulokseen. Saimme hintaa alkuperäisestä jonkin verran alaspäin ja muutenkin paketin meidän kannalta toimivaksi. Meille on tärkeää, että saamme talotoimittajalta sellaisen paketin, että talo on ulkoapäin aika lailla kokonaan valmis. Ollikainen pääsi myös kokonaishintana hyvin lähelle Kuusamon tarjousta ja tässä sitten painumaton rakenne, asiakaspalvelun sujuvuus ja heidän saamansa suositukset saivat meidät tekemään lopullisen valinnan.

Tässä näkyy painumattoman hirren rakenne

Talomme tullaan siis rakentamaan Ollikaisen painumattomasta lamellihirrestä. Jos minä olisin saanut yksin päättää olisi talo varmaankin rakennettu "oikeasta" hirrestä eli massiivihirrestä. Tiedän kuitenkin, että erityisesti miestäni olisi hirren eläminen ja painuminen harmittanut ja työllistänyt. Tuskinpa se meinaan minä olisin ollut, joka olisi joutunut painumista ottamaan huomioon kaikissa rakentamisen vaiheissa ja sen jälkeen. Minä olisin vain ihaillut massiivihirren kauneutta ja ajatusta siitä. Tässä kohden siis olin realisti ja päädyimme aluksi lamellihirteen ja nyt Ollikaisen tarjouksen kautta tähän painumattomaan rakenteeseen. Ja onhan se tosiaan mahtavaa, että meidän ei tarvitse ottaa painumista millään tapaa huomioon rakentamisessa! Eikä painuminen aiheuta repsottavia listoja tai muuta vastaavaa, mitä ainakin minä ajattelen sen aiheuttavan.

Tähän asti on Ollikaisen kanssa sujunut kaikki hienosti. Arkkitehdillämme ja vastaavallamme on takanaan useampia projekteja, joissa talotoimittajana on toiminut Ollikainen, joten heidän yhteistyönsä on jo toimivaa. Ollikaiselta todettiinkin arkkitehtimme kyllä pitävän heidät ruodussa kun lopullisia talokuvia nyt tehdään ;) Ja niin hän on tehnytkin. Hän on huomannut kuvista sellaisia pieniä hirsijaon mukanaan tuomia muutoksia, mitä me emme olisi huomanneet, mutta mitkä olisivat lopulta vaikuttaneet arkeemme talossa. Esimerkki tällaisesta on vaikkapa ikkunoiden korkeudet lattiasta makuuhuoneissa. Ikkunat olivat laskeneet hirsijaon myötä sen verran alas, että jos niiden eteen laittaisi esimerkiksi työpöydän jäisi ikkunan reuna työpöydän taakse. Enpä olisi tätä itse huomannut...

Ollikainen muokkaa talomme kuvia vielä hieman meidän ja arkkitehtimme toiveiden mukaan. Sen jälkeen pääsemmekin hakemaan rakennuslupaa. Tämä tapahtuu toivottavasti jo tässä joulukuun alkupuolella. Sitten vaan jännätään, että koska saadaan rakennuslupa. Ja suunnitellaan, ja kilpailutetaan vaikka mitä, ja suunnitellaan taas ja voi sentään mitä kaikkea tähän rakentamiseen kuuluu jo ennen kuin edes päästään rakentamista aloittamaan, huh huh!

 

lauantai 26. marraskuuta 2016

Hirsitalotoimittajien kilpailutus

Lähimmät naapurimme
Päätimme jo heti suunnittelumme alusta, että emme lähettäisi tarjouspyyntöä kaikille mahdollisille talotoimittajille vaan tekisimme esikarsinnan netin ja tuttujen suositusten sekä oman "mutu-tuntuman" pohjalta. Kolusin Facebookin Hirsitalorakentajien ryhmän kokemukset ja kommentit tarkkaan läpi viime kesän aikana, tutustuin eri firmojen nettisivuihin ja jo projektin haaveiluvaiheessa olin tilannut monelta firmalta paperiesitteen. Nekin selailimme vielä erityisen tarkkaan läpi.

Tämän kaiken jälkeen päädyimme lähettämään elokuun lopussa tarjouspyynnön seuraaville hirsitalofirmoille (firmat aakkosjärjestyksen mukaan mainittuna): Honkarakenne, Kontio, Kuusamo, Mammuttikoti ja Ollikainen. Pyysimme tarjousta melko nopealla aikataululla, koska silloin vielä kuvittelimme ja toivoimme, että olisimme edenneet rakentamisessa vähän nopeammalla aikataululla. Syyskuun aikana kuitenkin jo päätimme, että etenemme ennemmin rauhassa ja teemme harkittuja päätöksiä.

Honka vastasi tarjouspyyntöömme ensimmäisenä, vielä saman illan aikana, kun olin lähettänyt tarjouspyynnön, ja kertoi tutustuvansa materiaaliimme ja palaavansa asiaan. He eivät kuitenkaan halunneet jättää suoraltaan tarjousta, koska talomme herätti heissä kysymyksiä ja vaati tapaamisen. Sovimmekin sen ja Honka oli ensimmäinen missä kävimme paikan päällä neuvottelemassa talopaketista ja sen rakentamisesta. Saimme reilun tunnin kestäneestä tapaamisesta paljon irti ja opimme monia asioita. Myyjä oli "todellinen myyntimies", mikä hieman häiritsi. Tärkein anti tästä tapaamisesta meille oli ehkä se, että päädyimme vaihtamaan lunetti-ikkunat kolmioikkunoiksi. Lunettien kanssa katosta olisi tullut varsinainen tilkkutäkki ja lunettien pellitys olisi jäänyt meille itsellemme. Lisäksi kolmioikkunat mahtuvat paremmin budjettiimme. Hongalla tutustuimme heidän painumattomaan hirsirakenteeseensa, jota he (totta kai) suosittelivat taloomme.

Kuusamo, Mammuttikoti ja Ollikainen vastasivat myös tarjouspyyntöömme, Kontiosta emme koskaan kuulleet takaisin. Kuusamo lähetti suoraan tarjouksen ja sovimme heidän kanssaan tapaamisen. Ollikainen ja Mammuttikoti pyysivät muutaman päivän lisäaikaa tarjouksen jättämiseen. Ollikainen lähettikin tarjouksensa tämän annetun lisäajan puitteissa, mutta Mammutti ei koskaan palannut asiaan. Sovimme myös Ollikaisen kanssa tapaamisen.

Tapaaminen Kuusamon kanssa sujui aivan eri ilmapiirissä kuin Hongalla. Kuusamon myyjä oli asiallinen, melko hiljainen ja tuntuikin, että me hoidimme, noin puoli tuntia kestäneen tapaamisen aikana, pitkälti puhumisen. Heidän tarjouksensa oli erittäin varteen otettava ja palvelu ystävällistä, joten Kuusamo oli vahva ehdokas talomme toimittajaksi.

Lokakuun alussa suuntasimme Ollikaisen toimistolle. Tuntui siltä, että olimme Ollikaisen myyjän kanssa heti samalla aaltopituudella ja hän ymmärsi hyvin toiveemme ja ajatuksemme. Heillä oli myös painumaton hirsirakenne ja he olivat halukkaita tarjoamaan sitä taloomme lamellihirren hintaan, jos saisivat käyttää taloamme referenssikohteena rakentamisen aikana ja ehkä sen jälkeenkin. Heidän tarjouksensa oli kuitenkin sen verran Kuusamon tarjousta korkeampi, että epäilimme sen mahtumista budjettiimme. Ollikaisen puolesta puhuivat kuitenkin myös arkkitehtimme ja vastaavamme, heillä molemmilla oli erityisen hyviä kokemuksia yhteistyöstä Ollikaisen kanssa.

Hongalta tuntui olevan todella vaikeaa saada mitään numeroita paperille. He lupasivat useamman kerran lähettävänsä tarjouksen "ensi viikolla", mutta sitten olisivatkin halunneet tavata uudestaan tai laskentaosastolla oli kiirettä tms. Tämä ei herättänyt luottamusta. Jatkoimme siis neuvotteluja Ollikaisen kanssa ja pyysimme myös Kuusamolta päivitetyn tarjouksen muutamilla muutoksilla alkuperäiseen, vertailun helpottamiseksi. Lopullisen päätöksen talotoimittajastamme teimme Marraskuussa ja siitä kerron toisen kerran tarkemmin.


Näillä kuvilla lähdettiin hakemaan tarjousta talotoimittajilta (talo edestä)



Ja talo takaa (nuo lunetit siis vaihtuvat kolmioikkunoiksi vaikka niin kauniit ovatkin)





 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Puutalo, kivitalo vai hirsitalo - siinäpä pulma (tai ehkä ei sittenkään)

Kun aloimme haaveilemaan oman talon rakentamisesta ajattelimme rakentavamme puutalon. Se tuntui jotenkin selvältä vaihtoehdolta ja emme muita vaihtoehtoja edes harkinneet. Ajattelimme, että kivitalo olisi liian kallis ja mitä, oliko niitä edes muita vaihtoehtoja?

Mieheni ystävä on rakennusalalla ja keskittynyt pitkälti kivitalojen rakentamiseen. Mies jutteli hänen kanssaan yleisesti rakentamisesta ja tämä rupesi puhumaan miestä ympäri kivitalon rakentamiseen. Leikittelimmekin hetken tällä ajatuksella, laskeskelimme budjettia ja mietimme olisiko kivitalo meidän juttumme. Tämä pohdinta avasi ajatuksemme muillekin vaihtoehdoille. Tulisiko meidän talostamme sittenkin joku muu kuin puutalo?

Tämän pohdinnan tuloksena päädyin tutustumaan myös hirsitalon rakentamiseen ja hirsitaloon vaihtoehtona. Puhdas sisäilma, ekologisuus ja muut positiiviset pointit puhuivat puolestaan ja alkoikin käydä entistä selvemmäksi, että hirsitalo olisi se oikea vaihtoehto meidän talomme rakennusmateriaaliksi.

Tuntui myös siltä, että hirsitalo sopisi tonttimme luonnonläheiseen ympäristöön ja olihan tontin nimikin Kuusimäki. Alusta asti oli tosin selvää, että mitään "mökkimäistä" hirsitaloa emme rakentaisi. Mies olisi halunnut modernin "kivitalotyylisen" talon. Minä taas olen aina ihaillut 1920- ja 30 -lukujen puutalojen rakennustyyliä, sellaista mitä näkee esimerkiksi Helsingin Tapanilan puutaloissa tai Hangon villoissa. Ihan eivät siis tyylitoiveemme menneet yksiin. Mies oli kuitenkin ihana ja jousti tässä tilanteessa ja talosta tulee melko perinteisen tyylinen.


Lappli-talojen Kapustarinta oli suosikkini ensimmäiselle tonttivaihtoehdollemme (Kuva: Lappli.fi)



Kannustalon tyyliin ihastuin sitten ja tämä kuva olikin yksi "inspiraatiokuvista"
joita näytimme arkkitehdillemme. (Kuva: Kannustalo.fi/asiakkaiden kuvia)




lauantai 19. marraskuuta 2016

Tarina tontista

Lähdimme leikittelemään ajatuksella talon rakentamisesta jo pari vuotta sitten. Ihastuimme silloin erääseen tonttiin ja teimme siitä tarjouksenkin. Tälle tontille olimme unelmissamme rakentamassa mansardikattoista puutaloa. Tontti meni kuitenkin sivu suumme, mutta unelma omasta talosta isolla tontilla oli tullut jo niin lähelle, ettemme voineet päästää siitä irti.

Kävimme katselemassa useita tontteja, mutta mikään niistä ei "tuntunut omalta", kunnes näin myynti-ilmoituksen pienestä talosta isolla tontilla. Tontti sijaitsi vähän kauempana, kun mitä olimme ajatelleet, mutta vaikutti kokonaisuutena niin houkuttelevalta, että sitä piti lähteä katsomaan. Ajelin tontille eräänä sateisena kesäpäivänä poikiemme istuessa takapenkillä. Satoi niin rankasti, että kipaisin vain hetkeksi yksin ulos autosta. Tämä kuitenkin riitti - tiesin, että olin löytänyt tonttimme!

Pieni keltainen talo oli sievä ja vanha puutarha sen ympärillä vanhoine omenapuineen, raparpereineen ja marjapensaineen kutsui luokseen. Tontin profiili oli juuri sellainen mistä olin haaveillut; tontti laski puutarhan takaa melko jyrkästi, joten siihen muodostui luonnollisesti paikka kellarille. Pihasta löytyi myös vanha pihasauna/varastorakennus sekä uima-allas, joka ei ollut täydellisessä kunnossa, mutta jonka vielä jonain päivänä saa pienellä vaivalla käyttökuntoon. Tontilla oli siis paljon potentiaalia.

Varasimme näyttöön ajan heti parin päivän päähän. Kuulimme, että myyjänä oli kuolinpesä, joka halusi myydä tontin tarjouskaupalla nopeasti. Aikaa ei siis ollut hukattavissa, päätös oli tehtävä nopeasti. Kiinnostuneita oli useampia, tarjouskaupan melko matala lähtöhinta houkutteli ihmisiä.

Kaikesta huolimatta saimme kun saimmekin unelmatonttimme omaksemme. Hinta nousi tarjouskaupassa jonkin verran, mutta pysyi kuitenkin vielä budjettimme rajoissa. Itse kauppapäivää jouduimmekin sitten odottelemaan tovin. Perillisiä kun oli 27, kyllä 27! ja voin kertoa, että 27 ihmisen katkeamaton sukuselvitys ei olekaan pikku juttu! Lopulta kuitenkin kauppapäivä koitti ja olimme Kuusimäen onnellisia omistajia. Olemme siitä lähtien käyneet tontilla useita kertoja viikossa, jos ei muuta niin hengittelemässä raitista ilmaa, nauttimassa hiljaisuudesta ja unelmoimassa tulevasta.



maanantai 25. heinäkuuta 2016

Unelmia ja suunnitelmia

Ostimme noin vuosi sitten ison tontin, jossa oli pieni talo. Suunnitelmissamme oli muuttaa pieneen taloon myytyämme omakotitalomme ja unelmana oli sitten rakentaa tontille uusi unelmatalomme.

Unelmat ja suunnitelmat eivät kuitenkaan aina mene niin kuin ajattelemme ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Pienestä talosta löytyi sekä ylä- että alapohjasta hometta, joten siinä asumisen saattoi unohtaa.

Onneksi ostimme tontin ajatuksena rakentaa siihen, emmekä vain pienen talon takia. Siinä asuminen olisi ollut tietysti mukava bonus suunnittelu- ja rakennusaikana. Etenemme nyt rakennussuunnitelmissa pikkuhiljaa ja pääsemme toivottavasti vielä tämän vuoden puolella aloittamaan rakentamisen. Suunnitelmat siis pistettiin uusiksi mutta unelma unelmatalostamme säilyi.