maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hei me surrataan

Viime viikonloppuna oli vuorossa raudoitusverkkojen asentaminen ykköskerrokseen lattiavalua varten. Raudoitusverkot siis jäävät betonivalun sisään tekemään siitä vahvemman. Reilut viisi metriä pitkät ja yli kolme metriä leveät rautaristikot painoivat ihan mukavasti, kun niitä miehen kanssa kannoimme sisään taloon. 


Raudoitusverkot kiinnitettiin toisiinsa "surrauskoukkua" käyttäen "surrilangan" avulla, siis "surraten". Verkot piti laittaa ainakin yhden ristikon verran päällekkäin ja kiinnittää toisiinsa tukevasti. Aluksi surrauskoukun käyttö tuntui todella hankalalta, surrilankoja meni poikki yksi jos toinenkin ja sain aikaiseksi jos jonkinlaisia solmuvirityksiä verkkoja kiinni pitämään. Lisää haastetasoa työhön toi se, että aloitimme työt poikien mentyä nukkumaan, illan pimetessä. Seuraavana päivänä valoisaan aikaan pirteämpänä homma lähtikin sitten sujumaan jo paljon rattoisammin ja oli itse asiassa aika mukavaa puuhaa. Ja kuten kuvista näkyy sujui surraaminen viisivuotiaalta apuriltakin.

 
 
 
 
 

Seuraava työvaihe oli muovisten tukien kiinnittäminen raudoitusverkon alle, jotta verkko nousee ilmaan ja betoni pääsee levittymään hyvin. Näitä kiinniteltiin sinne tänne sopivin välimatkoin.

Oman haasteensa verkkojen asetteluun toivat ylöspäin nousevat putket, viemärit ynnä muut sellaiset. Ne kun eivät tietenkään aina sattuneet sopivaan kohtaan ja saimme pähkäillä useampaan kertaan mistä raudoitusverkon reiästä mikäkin putki olisi paras nousta ylös. Välillä jouduimme myös katkaisemaan verkon rautoja, jotta raudoitusverkot istuivat nätisti paikalleen. Homma oli aikamoinen palapeli, mutta loppujen lopuksi saimme työn mielestäni hienosti tehtyä. Ja olimme muuten mitoittaneet (tai siis mies oli mitoittanut) raudoitusverkkojen määrän tismalleen oikein - sitä ei jäänyt yli kuin muutaman hassun pikkupalan verran.


Pahoittelut vielä sitä, että käytin "ammattisanastoa" tässä postauksessa varmasti aivan väärin. Toivottavasti suotte sen anteeksi tällaiselle amatöörille.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lattiavalu lähestyy

Päätimme pari viikkoa sitten, että oli aika sopia päivä ensimmäisen kerroksen lattiavalulle. Tämä tarkoitti sitä, että monta hommaa piti hoitaa valmiiksi napakalla aikataululla. Vastaavamme tekikin suunnitelman putkarin, sähkärin, meidän ja lattialämmitysfirman töiden aikataulutuksen suhteen sekä sopi päivän betonivalulle. 


Ensimmäiseksi porautimme timanttiporarilla läpivientejä, jotta putkari saisi laitettua putket paikoilleen. Seuraavaksi levitimme miehen kanssa askeläänieristeen. Valitsimme askeläänieristeeksi Isover VKL:n. Askeläänieristettä oli helppo ja mukava käsitellä ja sen sai tarvittaessa hyvin leikattua mattoveitsellä sopiviksi paloiksi. 


Askeläänieristeen päälle laitettiin suodatinkangas, jottei betonin kosteus pääse heti imeytymään siihen. Kangas on hengittävä, joten kosteus pääsee kuitenkin haihtumaan molempiin suuntiin. Tarkkasilmäinen huomaa kuvista, että myös alimmat hirret suojattiin betonivalua ajatellen muovilla. On huomattavasti helpompi nyt suojata ne, kuin valun jälkeen yrittää puhdistaa niitä. Roiskeita kun tulee varmasti väistämättä. Puulieden ja takan kohdalta askeläänieriste leikattiin pois. 

Vasemmassa etureunassa hieman tulevan keittiön paikkaa ja sen jälkeen ruokailutila. Ruokailutilasta oikealle avautuu olohuone.
Kuvassa näkyy kahta eri väristä suodatinkangasta - samaa tavaraa kuitenkin periaatteessa.

Sitten pääsivät putkari ja sähkäri kunnolla hommiinsa ja tuntuikin, että kaikenlaisia putkia, letkuja ja viemärikaivojen paikkoja ilmestyi sinne tänne kuin sieniä sateella. Seinien paikatkin on tullut tässä matkan varrella katsottua ja tarkistettua, joten talo alkaa entistä enemmän hahmottua ja konkretisoitua. 

Ylin työnjohtajamme valvoo töiden edistymistä tarkkaavaisesti

torstai 20. heinäkuuta 2017

Kesä!





On sitä raksailujen lomassa ehditty vähän nauttia kesästäkin. Olemme tehneet pari pientä mökkipyrähdystä: toisen Heinolaan ja toisen saaristoon Muumimaailman kautta. Heinolan reissulla mies ei ollut mukana ja saaristosta ja Muumimaailmasta taas koira ei päässyt nauttimaan.

Muumitalossa oli yllättäen paljon sellaisia ihania sisustusratkaisuja, joista olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kuva ja joita voisi soveltaa myös tulevassa talossamme. Pojilla riitti kuitenkin sillä hetkellä sen verran reippaasti vauhtia ja korkeassa talossa portaita, joten kameran esiin kaivaminen ei tullut siinä hetkessä ihan ensimmäisenä mieleen. Mutta enpä toisaalta olisi myöskään uskonut Muumitalosta sisustusideoita saavani! Muumipeikon talo, josta alla on myös yksi kuva, taas viehätti ulkonäöllisesti Muumitaloa enemmän. Sen väri ja koristeet ovat minusta ihania! Mies ei ehkä tosin innostuisi ehdotuksesta, että maalataan talon seiniin sateenkaaria ja kukkasia...

 
Tällaiset pienet pyrähdykset tekevät kummasti hyvää, kun ajatuksia saa vähän edes hetkittäin pois rakentamisesta ja maiseman vaihdos, mukava seura ja hyvä ruoka piristävät aina kummasti.



Puutarhaa en tänä kesänä ole todellakaan ehtinyt laittamaan, eikä se ihan rehellisesti sanottuna ole ihan minun juttuni. Joten olen iloinen siitä, että joku muu on joskus aikoinaan istuttanut tänne puutarhaamme kaikkia kauniita kukkia. Emme tosin varmaan vieläkään ole ihan selvillä mitä missäkin kasvaa ja kukkii, yllätyksiä saattaa siis tulla vielä useampana kesänä.

 Kävimme viime viikolla myös päiväretkellä lasten kanssa katsomassa eläimiä useassa eri paikassa. Haltialan kotieläintila on yksi kesäinen suosikkimme ja siellä pitääkin päästä käymään ainakin kerran kesässä ihmettelemässä ja ihailemassa lehmiä, possuja, lampai, vuohia ja kaikkia muita karvaisia kavereita.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Muurari muurasi seiniä, piippua ja hiirenloukkua

Meillä on kaiken muun homman lisäksi muurailtu viime viikkojen aikana. Muurausta on tapahtunut usean eri henkilön toimesta ja useassa eri paikassa. Mies on muurannut kylpyhuoneen yhtä seinää ja se onkin jo hyvällä mallilla.

Isäni, joka toimii myös sähkärinämme, on luvannut muurata takkamme ja piippumme. Takan muuraus ei vielä ole ajankohtaista, mutta piipun muurausta meinattiin aloitella, joten piipun paikka on nyt katsottu ja ensimmäinen kivi paikallaan. Päätimme kuitenkin sitten odottaa vielä piipun ja loppujen kylppärin seinien muurauksen kanssa lattiavalua, koska lattia ei ole vielä tällä hetkellä oikeassa korossaan eikä aivan suora, mikä vaikeutti muuraustyötä huomattavasti.

Kellarissa ovat kellarin rakentajat muuranneet väliseinät, joten kellari tuntuu nyt jo ihan oikealta kellarilta. Kellarin väliseinien ja kylpyhuoneen seinien harkot olivat osa Lammi-kivitalojen toimittamaa pakettia.
Kellarin lattian betonivalun täytyy valitettavasti antaa vielä rauhassa kuivua aika tovin, joten ihan vielä ei sinne voi kantaa tavaroita säilöön, vaikka kuinka mieli tekisi.



Ja viimeisimpänä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, on pieni muurarimme eli vanhempi pojistamme muurannut omaa itse suunnittelemaansa hiirenloukkua. Suunnitelmat piirrettiin paperille, savi-mutaseos sekoitettiin huolella ja työtä tehtiin keskittyneesti useaan eri otteeseen useana eri päivänä. Hieno rakennelma siitä tulikin - toimivuudesta ei tosin vielä ole tietoa.



Raikasta raparperimehua


Siirsimme raparperien paikkaa viime syksynä pois työmaan tieltä ja on ollut hienoa huomata, että ne viihtyvät hienosti uudessa paikassaan. Olin ajatellut etten tänä kesänä tekisi raparpereistamme mitään, puuhaa kun riittää muutenkin tarpeeksi. Pojat kuitenkin pyysivät tänään niin kauniisti, että tekisin heille raparperimehua, etten raaskinut kieltäytyä.


Tein raparperimehua viime kesänä ensimmäisen kerran koskaan ja siitä tulikin varsin hyvää. Löysin jostain tällaisen superhelpon ohjeen ja sitä mukaillen tein mehun tänäänkin. Tarkkaan en mitään mitannut ja isompi pojistakin oli apurina mukana puuhassa. Mehu onnistui tänäänkin hyvin, joten tarkkaan ei ohjetta tarvitsekaan nähtävästi noudattaa.



Raikas raparperimehu

n. 1 litra raparperia (itse laitoin nuo kuusi vartta mitä kuvassa näkyy)
n. 5 dl vettä
vajaa 1 dl sokeria (riippuen miten makeaa mehusta haluaa)

1. Pese raparperit ja pilko ne paloiksi kuorineen
2. Laita palat kattilaan ja lisää vesi
3. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin puoli tuntia
4. Siivilöi mehu kattilaan
5. Sekoita sokeri lämpimään mehuun, jotta se liukenee hyvin

 


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kellarin lattia etenee

Talomme kellari on edennyt jo aika lailla. Eloxan porukka kävi asentamassa kellariin lattialämmitysputket ja sinne tehtiin myös betonivalu. Ennen näitä kävi sähkäri tekemässä sähköhommiaan ja myös putkari hoiti oman osuutensa. Onpa taas saanut huomata, miten vähän sitä on aikaisemmin tiennyt rakentamisesta ja miten paljon koko ajan oppii uutta. Lattialämmitysputkisto kiemurtelee nyt lattiavalun alla ja se yhdessä jakotukin (siis tuo hommeli missä nuo putket nousevat yhdessä tuohon seinälle) kanssa odottaa lattialämmityksen käyttöönottoa.

 Eri ammattilaisten aikataulujen yhteen sovittelu olikin aikamoinen palapeli, mutta kaikki meni varsin sujuvasti ja jokainen ammattilainen hoiti oman osuutensa ajallaan. Välillä tuntuu kyllä vaikealta itse muistaa kaikkia asioita ja pitää miehen kanssa lankoja käsissä. Täytyy myöntää, että välillä jotain on unohtunutkin, mutta onneksi kaikki on loppujen lopuksi hoitunut ja saatu hoidettua.



lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ikkunoita ja ovia


Hups hei, huomasinpa, että olin kaikessa hässäkässä unohtanut julkaista tämän ikkuna ja ovi postauksen... Tässäpä siis juttua niistä ja vähän väreistäkin ja lupaan pian tuoreampiakin kuvia ja kuulumisia!

Ikkunamme ja ovemme saapuivat jo jokin aika sitten tontille ja näissä kuvissa osa ikkunoista on jo päässyt paikalleenkin. Hyvältä näyttää! Ikkunat antavat heti talolle ilmettä. Jännitin hieman ikkunoiden saapumista ja sitä pitäisinkö niistä laisinkaan vai olisivatko ne aina ja ikuisesti suuri pettymys. Olisin nimittäin niin kovasti halunnut taloomme perinteiset "aidot" puuikkunat, mutta kompromisseja on tehtävä, joten taivuin tässä budjetin ja miehen takia puu-alumiini ikkunoihin. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuskin se tosiaan minä olisin ollut joka niitä puuikkunoita olisi sen ajan tultua huoltanut, ovat nämä varmasti helppohoitoisemmat. Ja yllätys, yllätys - nämä puu-alumiini ikkunathan näyttävät oikeastaan tosi kauniilta!

Ikkunoiden asentaminen on painumattomassa hirsitalossa helpompaa kuin lamelli- tai massiivihirsitalossa, koska painumista ei tarvitse ottaa huomioon. Meille on tulossa perinteiset leveät ikkunalistat, mutta painumaton rakenne mahdollistaisi ymmärtääkseni myös erilaiset modernit hyvin kapealistaiset ratkaisut. Sellainen pieni kommunikaatiokatkos tai mikä lie ollutkaan ikkunoiden kanssa pääsi käymään, että ne piti asentaa perinnetalon tapaan seinän ulkoreunaan eikä niin kuin tavallisesti on tapana eli seinän sisäreunaan. No sisäreunaanhan ne tuli sitten asennettua kun en ollut tarkkana. Tajusin asian vasta kun kaikki ikkunat oli jo asennettu enkä oikein kehdannut 3,5cm:n takia vaatia, että ne olisi kaikki asennettu uusiksi. Toisaalta asiaa ei kukaan muu huomaisi, jos en sitä näin julkisesti kertoisi, kuin minä ja arkkitehtimme Virpi.

  Etuovemme tulee olemaan vaalean harmaa pariovi. Siitä ei näin muovitettuna oikein saa kuvaa, mutta se näyttää myöskin vielä kauniimmalta kuin uskalsin odottaa. Toivotaan, että valitsemamme talon väri sopii kauniisti etuoven kanssa yhteen. Meillä on nimittäin talon väri vihdoin valittuna, vaikka sen oikean värin löytäminen ei ollutkaan ihan helppo juttu. Halusin talosta joko puhtaan valkoisen tai aivan vaalean harmaan. Sellaisen harmaan, joka ei taita siniseen tai ruskeaan vaan olisi oikeasti vain harmaa. Vuorilautojen väriksi taas valitsimme perinteisen valkoisen sijaan tumman harmaata. Näin tällaisen yhdistelmän eräässä kuvassa talvella ja ihastuin siihen.

Nämä alla olevat ovat mielestäni ruokailutilasta katetulle terassille tulevat ovet. Ovia tilatessamme Ollikaisen kautta kävimme monta s-postiviestittelyä siitä millainen ovi millaisilla ikkunoilla ja peileillä mihinkin tulee. Jännä nähdä ne sitten jossain vaiheessa paikoillaan, etukäteen ja paperilla ne kun on niin vaikeaa hahmottaa ja kuvitella.