maanantai 30. heinäkuuta 2018

Laattapohdintoja ja -päätöksiä



Talon rakentamisen aikana joutuu tekemään lukuisia erilaisia päätöksiä. Välillä väsyneenä tuntuu, että ei voisi vähempää kiinnostaa minkälaisia ratkaisuja ja materiaaleja taloon tulee ja voisi mielellään antaa päätösten tekemisen jollekulle muulle. Päätöksiä on kuitenkin tehtävä ja tässä meidän projektissa niitä ei tee kukaan muu, jos itse emme niitä tee. Viime kevään ja nyt kesän aikana päätöksen alla on ollut mm. useampia laattoja. Meille tulee laattaa kylpyhuone-saunan ja kodinhoitohuoneen lisäksi takan eteen, eteisverannalle, vessoihin ja yläkerran kylpyhuoneeseen. Yllä olevia laattoja meille ei taloomme tuon värisinä tule, mutta kuvassa näkyvää tapettia kylläkin.

Kiertelin kevättalven ja kevään aikana useissa eri laattaliikkeissä tutustumassa heidän valikoimiinsa. Loppujen lopuksi päädyimme valitsemaan keskikerroksen vessaan, takan eteen ja eteisverannalle laatat K-Raudasta. Olen laattoihin varsin tyytyväinen, vaikka kaikki laatoitukset ja tilat eivät vielä ihan valmiita olekaan.


Takaneduslaatta ja eteisverannan laatta ovat samaa sarjaa ja saman kokoisia. Takaneduslaatassa on kuitenkin kauniita kuvioita ja eteisverannan laatan pinta on "eläväinen" ja jokainen laatta hieman erilainen. Uskon, että tuossa eteisverannan laatassa ei ihan heti näy lika tai lasten tai koiran likaiset tassunjäljet. Takan edusta on vielä laatoittamatta ja kuvissa myös eteisen laatoitus on saumausta vailla.



Olin jo aikaa sitten päättänyt, että haluan keskikerroksen vessaan osalle seinistä tapettia. Miehen mielestä tapetti olisi vessan kaikissa seinissä epäkäytännöllinen ja siinä hän varmaan on oikeassa. Tapetin pestävyys kun ei missään nimessä ole laatan veroinen ja kun perheessä on kaksi pientä kurakättä, jotka todella rakastavat mutaleikkejä niin seinien pestävyys tulee olemaan varmasti aika merkittävä tekijä. Leikittelin tämän vessan osalta myös ajatuksesta helmiponttipaneelista ja kaikenlaisista erilaisista vaihtoehdoista. Päädyimme kuitenkin lopulta valitsemaan lattiaan ja kahdelle seinälle laatan ja kahdelle seinälle tapetin. Laatoitus on vessan osalta valmis, mutta tapetointi vielä odottaa. Viime viikonloppuna mies kuitenkin hioi tasotetut seinät mihin tapetit tulevat, joten hommat etenevät pikku hiljaa. Valmiista vessasta kuvia luvassa myöhemmin kunhan vielä tapetit saadaan seiniin ja kalusteet omille pakoilleen.


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Portaita ylös ja alas



Täällä taas. Ihana huomata, että blogin hiljaisuudesta huolimatta kävijöitä on riittänyt kivasti! Nyt olisi ajatuksissa taas aktivoitua täällä. Talossa on blogihiljaisuuden aikana myöskin edetty aika hiljalleen, mutta eteenpäin on silti menty: laattoja on valittu ja saatu paikalleenkin ja seiniäkin on noussut yläkertaan. Nyt kuitenkin juttua portaista, jotka asennettiin jo hyvän aikaa sitten.

Meille tuli taloomme sisälle kahdet portaat: keskikerroksesta ylös yläkertaan ja alas kellariin. Halusin taloomme melko perinteisen tyyliset puiset umpiportaat, vaikka kellarin suuntaan mietimme hetken myös betonista valettuja portaita. Pyysin tarjouksia usealta eri porrasvalmistajalta - muutamalta isolta ja useammalta pieneltä. Hintaskaala oli todella laaja; kallein hintapyyntö oli lähes kolminkertainen edullisimpiin verrattuna. Valinta ei kuitenkaan oikeastaan ollut vaikea, kun meillä oli valitsemastamme firmasta vahvat suositukset ja heidän hintansakin osui budjettiimme.



Porraskuilun mittaaminen ei sujunut ihan ongelmitta ja vaati Puutyö Jo-Jo:n ihanan kärsivälliseltä mittamieheltä muutaman käynnin. Emme olleet osanneet ottaa kaikkea huomioon, mutta onneksi mitat lopulta saatiin otettua ja yhteistuumin keksimme ratkaisut esille tulleisiin ongelmiin. Portaamme rakennettiin kuiluun talomme keskelle, joten mittojen piti olla mahdollisimman tarkat. Porrasmiehet rakensivat portaat sitten verstaallaan mittojen mukaan ja kokosivat ne talossamme.


Portaiden kokoaminen sujui todella kätevästi ja olemme niihin erittäin tyytyväisiä. Värin portaisiin saimme valita itse ja ne onkin maalattu samalla harmaalla kuin keittiömme kaappien ovet. Harmaa on mielestäni juuri oikea ja pidän myös portaiden "perinteisestä" mallista. Olin vähän huolissani pakollisista liukuesteistä ja siitä, että ne pistäisivät silmään portaiden ulkonäössä, mutta liukuesteet olikin osattu toteuttaa niin kauniisti ettei niitä juuri edes huomaa. 



Portaisiin tulee vielä seinäkaiteet, jotka asennetaan myöhemmin. Yläkerrassa rakentaminen on edelleen kesken ja portaita ylös kannetaan vaikka mitä, joten kaiteet olisivat turhaan kolhiutuneet. Joku on varmasti sitä mieltä, että portaat olisi kannattanut asentaa vasta myöhemmin, mutta meillä niiden asentaminen oli nyt tässä vaiheessa ajankohtaista monesta syystä. Suurimpana ehkä se, että saimme näin raksaportaat pois ja kellarin pölyjä rajattua paremmin kellariin ja keskikerrosta mahdollisimman valmiiksi. Yritämme pitää portaat mahdollisimman hyvässä kunnossa loppurakentamisen keskellä, joten kaikkia niitä kulkevia kehotetaaan ottamaan kengät pois jalasta. Olemme portaista niin ihastuksissamme, että niitä on välillä tullut kuljettua ylös ja alas ihan vain siitä ilosta, että ne ovat niin kauniit ja raksaportaiden jälkeen niitä on niin mukava kulkea.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kauniit kattopaneelit


Kylläpä aika rientää... Olemme parin viime kuukauden aikana ottaneet vähän iisimmin ja keskittyneet sairastamaan. Monta lastentautia on tullut käytyä läpi korvatulehduksesta oksennustautiin ja meillä on miehen kanssa jo tältä kalenterivuodelta sallitut työpoissaolot lasten sairauksien takia käytetty tappiinsa. Että sillä tavalla meillä, mites teillä?

Nyt kevätaurinko (toivottavasti) vie pöpöt mennessään ja nuo makuuhuoneessa yskivät muruset rupeavat pian nukkumaan taas yönsä. Sitten me aikuisetkin jaksamme taas vähän keskittyä talon rakentamiseen ja tämä blogikin saa ehkä hiukan useammin sisältöä.

Ajattelin kuitenkin tässä kertoa teille hieman kattopaneeleistamme ja niiden valinnasta. En mitenkään kuvitellut, että kattopaneelien valinta olisi sen kummempi juttu kunnes tuli aika, että ne piti valita... En halunnut mdf -paneeleita. Olisin halunnut helmiponttipaneelit tai jotkut vastaavat ja siis sitä täyspuuta. Itse emme halunneet ryhtyä maalaamaan paneeleita, vaikka ihanteellisessa maailmassa olisin maalannut paneelit kellarissa itse jollain hengittävällä, luonnonmukaisella pellavaöljymaalilla tai vastaavalla. Mutta juu ei tässä elämäntilanteessa. Ja sitten oli vielä se pieni mutta eli raha. Paneelit pitäisi löytää kohtuulliseen hintaan, koska budjetti senkun jatkaa paukkumistaan.

Vietin taas tuntikausia netissä Googletellen ja erilaisia nettisivuja tutkien. Aina kun luulin löytäneeni etsimämme tuli jokin mutka matkaan. Käännyin lopulta taas Facebookin hirsitalorakentajien ryhmän puoleen, josta sainkin hyviä vinkkejä mistä paneeleita kannattaisi lähteä etsimään. Muutama vinkki ei tuottanut tulosta, mutta sitten päädyin Sarokkaan nettisivuille ja löysin etsimämme: Kantri kattopaneeli. Se oli valkoiseksi maalattua, harjattua oksakuusta ja hintakin oli erittäin kohtuullinen. 


Lähetin Sarokkaalle heti tarjouspyynnön ja sain paneelista kuljetuksineen hyvän tarjouksen. Palvelu oli sujuvaa, vaikkakin kuljetuksen kanssa oli ensimmäisellä kerralla sään ja pyhien takia vähän haasteita ja viivettä. Olemme myöhemminkin tilanneet heiltä vielä lisää paneelia ja kattolistojakin jo valmiiksi ja toimitukset ovat tulleet muutamassa päivässä. Toimituksessa tulleet pienet vauriotkin on korvattu mukisematta ja sujuvasti.


Isäni ja yksi ystävämme paukuttelivat paneeleita kattoomme ja kumpikin kehui miten helppoa paneeli oli käsitellä ja asentaa. Paneelissa on jonkin verran oksan kohtia, mikä saattaisi jotakuta häiritä, mutta minun mielestäni hiukan rosoinen ilme sopii hyvin talomme tyyliin. Talosta tuli heti ihan eri näköinen, kun katosta ei enää näkynyt roikkuvat johdot ja alakaton koolaukset. 

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Sisäkuvia sekaisesta talosta

Ajattelin nyt vilauttaa teille muutamalla hyvin pikaisesti räpsityllä kuvalla miltä työmaallamme tällä hetkellä näyttää. Nämä kuvat ovat siltä puolelta, mikä ei ole ihan tupaten täynnä lauta-, paneeli- ym kasoja. Alkaa jo näyttää melkein kodilta, eikö vain?


Yllä kuva olohuoneesta ruokailutilaan ja kylmälle verannalle päin. Huomatkaa! Lattiassa on parketti! Jee! Tuohon takan eteen tulevat nuo laatat, mitkä ovat tuossa pinossa.


Keittiönkin lattia on jo jotakuinkin valmis. Päädyimme laittamaan myös sinne parketin. Saa nähdä missä kunnossa pysyy... No, täytyy koittaa suojata kriittisimmät kohdat matoilla.


Pitkällisen harkinnan ja vääntämisen ja kääntämisen jälkeen meille tuli keittiöön massiivipuutasot. Ne käsiteltiin kertaalleen ennen asentamista ja tänään käsittelin ne vielä toiseen kertaan. Aika näyttää miten työläiksi nämä osottautuvat. Nyt ainakin tykkään niiden lämmöstä ja fiiliksestä keittiössä. Kuva otettu juuri heti käsittelyn jälkeen, joten siksi pinta vielä noin kiiltävä.


Takka on nyt täysin valmis! Hip hip hurraa! Suuri kiitos siitä isälleni, joka sen muurasi ja miehelleni, joka viimeisteli sen upeasti! Siitä tuli mielestäni todella näyttävä ja kaunis! Kirjoittelen jossain välissä vielä lisää takan muurauksesta ja muurarin mietteitä asiasta.

Takan päällä oleva taskulamppu ei muuten ole siellä ihan huvin ja varmuuden vuoksi. Tällä alueella on jostain syystä todella usein sähkökatkoja! Mies on siis välillä tehnyt viimeisiä hommia valmiiksi taskulampun valossa, kun jotain ei ole voinut jättää kesken. Takka ja puuliesi ovat tulevaisuuden talvien kannalta varmaan erittäin järkevät investoinnit tätäkin ajatellen.

Ja olihan takkaa vihdoin päästävä myös vähän testaamaan! Hormi veti humisten ja olisimme vain kaivanneet pari nojatuolia takan eteen fiilistelyä varten (ja ehkä vähän jotain herkkujuustoja ja vaikka lasilliset kuohuvaa...) Mutta oli tulta kesken raksapäivänkin ihana hetkeksi pysähtyä ihailemaan.
 

maanantai 29. tammikuuta 2018

Harmaan päivän kuvia harmaasta talosta



Ollikaisen porukat kävivät syksyn lopussa viimeistelemässä taloamme ulkoa. Minulla jäi silloin julkaisematta kuvat talon julkisivusta, vaikka niitä jolle kulle kyselijällekin lupailin. Pahoittelut tästä. Nämä kuvat on siis otettu ennen lumien tuloa ihan loppusyksystä. Tarkoituksenani on koko ajan ollut ottaa uudet kuva, mutta valoisa aika on tällä hetkellä niin lyhyt tai sitten taivaalta tulee jotain tai on julmetun kylmä tai elämä muuten vaan menee niin ettei kuvia tule otettua. Tässä nyt siis sitten nämä vanhat kuvat näytille. Voitte vaikka kuvitella miten kauniilta valkoinen lumi näyttää, kun se peittää tuon vähän kärsineen maan ja koristaa taloa, niin ja rojukasatkin on ehditty talon vierestä siirtää pois.



Ikkunanpielet kaipaavat vielä vähän maalia ja viimeistelyä ja pellitkin puuttuvat ikkunoiden alareunasta, mutta kyllä vain oli talo taas askeleen verran valmiimman näköinen. Valitsimme ikkunoiden vuorilautojen malliksi hyvin perinteisen "lippaversion". Etsin netistä muutamia mallikuvia ja suunnittelimme sitten Ollikaisen porukoiden kanssa yhteistyössä mitat ja lopullisen mallin. Vähän kyllä jännitti tämä hieman tavanomaisesta poikkeava valintamme laittaa vaalea talo ja tummat vuorilaudat, mutta olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. 

Tyytyväinen olen myös siihen, että arkkitehtimme Virpi vinkkasi minulle, ettei vuorilaudoista kannata tehdä liian leveitä. Hän sanoi, että hänen mielestään sillä tavalla on pilattu monta kaunista taloa. Onneksi luotin tässä hänen asiantuntemukseensa, koska itse olisin varmasti tehnyt vuorilaudoista leveämmät, jolloin niistä olisi tullut liian raskaan oloiset.

Laitoimme muuten ikkunoihin vuorilautojen alle vastaavamme suosituksesta Tiivistalon teipin. Tätä on suositeltu myös muiden hirsirakentajien keskuudessa Facebookissa. Teippien ansiosta en ole kovin huolissani siitä, että pellit jäivät täksi talveksi puuttumaan.





Vielä riittää maalaushommia näissä vuorilaudoissa ja muutenkin talossa ensi kesäksi, sen verran sade haittasi sitä puuhaa tänä vuonna. Luin muuten lehdestä jokin aika sitten, että täällä meilläpäin tehtiin viime vuonna (2017) koko maan sade-ennätys. Vuoden sademääräksi oli täällä mitattu 944,7mm eli lähes metri! Ja voin kertoa, että taloa rakentaessa sen kyllä huomasi!

lauantai 13. tammikuuta 2018

Parkettipäätös

Kerroin aikaisemmin (täällä), että olin saanut rajattua parkettipohdintamme kahden valmistajan parketteihin.

Monta kaunista parkettia

Erikoisparketin parketeissa miellytti kohtuulliset hinnat ja laaja valikoima. Heidän parkettinsa käsitellään Suomessa, mutta parkettilauta tulee Saksasta. Heillä on esittelytilat Vantaan Varistossa ja kävinkin siellä tutustumassa heidän valikoimaansa. Yllättäen ihastuin livenä ihan eri lattioihin mitä olin katsellut netistä. Kuvat siis aina vääristävät ja ainakin minulle oli tärkeää päästä myös käsin kokeilemaan parketin pintaa ja tutkimaan sen fiilistä. Tämän käynnin perusteella tilasin Erikoisparketilta näytteitä kotiin tarkempaa tutustumista varten. Näistä mallipaloista Novafloor 160 Tammi Old Grey -parketti oli erityisesti sekä minun että miehen mieleen.

Tammi Old Grey kuvassa vasemmalla ylhäällä

Timberwisen parketit taas olivat kiinnostaneet minua jo kauan. Niiden kotimaisuus, formaldehydittomuus ja kauniit käsittelyt kiehtoivat. Kävin useita kertoja heidän nettisivuillaan ja rautakaupoissa ihailemassa heidän lattioitaan. Timberwisen parketit eivät kuitenkaan ihan suoraltaan mahtuneet budjettiimme. Ilokseni olin jo aikaisemmin löytänyt Timberwisen nettisivuilta heidän Outlet puolensa ja seuraillut sen valikoimaa mielenkiinnolla. Outletin hinnat ovat huomattavasti halvempia tavallisiin hintoihin verrattuna. Otin heidän Outlet vastaavaansa yhteyttä ja sain tiedon sen hetkisestä valikoimasta. Sieltä lähetettiin meille mallipalat ja jäimme niitä hetkeksi pohtimaan. Näistä mallipaloista Timberwisen Grey -parketti harjattuna ja öljyvahattuna/mattalakattuna oli meille mieluisin.

Grey -parkettinäyte kuvassa vasemmanpuoleisena

Timberwisen Outletin valikoima vaihtelee saatavuuden mukaan. Meillä kävi tuuri ja Outletin käyttöön tuli erä sellaista aihiota, minkä saattoi käsitellä haluamallamme pintakäsittelyllä. Parketin hintakin oli mielestämme laadukkaaksi parketiksi hyvä, joten päätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä. Olimme löytäneet lattiamme: Timberwisen Grey harjattuna ja mattalakattuna. Mattalakattuun päädyimme siitä syystä, että se on kuulemma kestävämpi ja helppohoitoisempi kuin öljyvahattu. Aika tärkeitä kriteereitä, kun perheeseen kuuluu kaksi vilkasta pientä poikaa ja yksi vilkas koira.

Jos lattian ja parketin valinta oli ollut ongelmallista niin ongelmallista on myös se mitä sen alle laittaisi. Tästä on käyty mm. Hirsitalorakentajien Facebook -ryhmässä monta keskustelua. Olen kuullut ja lukenut liian monta tarinaa solumuovin ja betonin aiheuttamista sisäilmaongelmista, joten solumuovi ei ollut mieluinen vaihtoehto parkettimme alle. Monet parketin valmistajat, kuten myös Timberwise, eivät kuitenkaan suosittele parketin alle mitään muuta. He kun tietysti ajattelevat vain sitä, että heidän parkettinsa pysyy varmasti hyvänä, sisäilma ei ole heidän prioriteettinsa. Solumuovin ideahan on pitää betonin mahdollinen kosteus pois parketista. Meillä on Bekason betonivalun ja pitkän kuivumisajan takia betoni takuulla kuivaa, joten en näe mitään syytä miksi parketin alle tarvitsisi kosteussulun. Näillä näkymin parkettimme alle tuleekin alusmateriaaliksi Texstep parketinalushuopa.



lauantai 6. tammikuuta 2018

Maalia seinään

Tiesimme jo alusta alkaen, että halusimme maalata hirsitalomme sisäseinät - siis myös ne hirsiseinät. Meidän makuumme maalaamaton hirsiseinä tuo mieleen mökin ja se ei ollut se fiilis mitä taloomme haemme. Tiedän, että monien mielestä maali pilaa hirren hengittävyyden eikä "oikeaa" hirsitaloa pitäisi maalata millään, mutta tästä en nyt lähde sen enempää kiistelemään. Meidän päätöksemme oli maali, mutta kylläkin mahdollisimman hengittävä ja laadukas "hirsitaloon sopiva" maali.


Sisämaalin valinta oli tavallaan vaikeaa, mutta tavallaan ei sitten ollenkaan. Vaihtoehtoina pohdimme Virtasen Paneelimaalia, Uulan maaleja ja Suomen Luonnonmaalien Auroa. Olimme oikeastaan jo päätymässä Virtasen Paneelimaaliin, koska olimme niin tyytyväisiä Virtasen neljän öljyn maaliin, jolla maalasimme talomme ulkopuolelta. Päätin kuitenkin vielä kerran paneutua maaliasiaan ja mieleni muuttuikin. Kaikissa näissä maaleissa on omat hyvät puolensa ja olisimme periaatteessa voineet valita niistä minkä tahansa. Kriteerimme maalille olivat mm. maalin hengittävyys, "ei muovimaali" sekä se, että maali sisältäisi mahdollisimman vähän kemikaaleja ja "myrkkyjä". Maalia tulee seinäpintoihin sen verran paljon, että halusin miettiä valinnan tarkkaan.


Yritin selvitellä mitä eri maalit sisältävät ja jotenkin tuntui siltä, että Suomen Luonnonmaalien Aurosta sain kaikista vakuuttavimmin tietoa kaikesta siitä mistä maali koostuu. Itseasiassa maalipurkin kyljestä löytyy jopa "sisällysluettelo". Mehän käytimme Auro kalkkimaalia jo kellarin teknisen tilan seinissä ja totesimme sen silloin laadukkaaksi ja hyväksi maaliksi. Suomen Luonnonmaalien sivuilla kuvataan valitsemaamme Auro 321 maalia seuraavasti:

"Päästövapaa, erittäin hyvin peittävä ja pesunkestävä hengittävä seinämaali, jonka sideaineena kasvipohjainen REPLEBIN®, joka tekee maalista biohajoavan ja hengittävän. Ei sisällä muovisideaineita. Soveltuu paneeli, hirsi, tapetti, rappaus, savi, betoni, kalkkihiekkakivi tai kipsilevy pinnoille."

Kuulostaa mielestäni aika sopivalta maalilta hirsitaloon!

Blogiyhteistyö Suomen Luonnonmaalit Oy