maanantai 25. syyskuuta 2017

Sisällä talossa tapahtuu


Jos ulkona on muun muassa maalattu ja piippu on noussut katolle niin kyllä sisällä talossakin on tapahtunut vaikka mitä. Hormin lisäksi pesuhuoneen kantava seinä on valmistunut ja muutkin harkkoseinät ovat alkaneet hahmottua. Isäni rakensi meille raksaportaat yläkertaan ja kunnon kaiteen porrasaukon ympärille. Nyt on siirtyminen ja tavaroiden kuljettaminen yläkertaan turvallisempaa ja helpompaa. Täytyy myöntää, että tuo kaide rauhoittaa mieltäni aika lailla, varsinkin kun mies usein puuhailee raksalla iltaisin ja yömyöhään.

Ykkös- ja kakkoskerroksen välistä välipohjaa on myös rakennettu. Päädyimme tässä kohdin hieman säästämään ja päätimme kipsivalun sijaan tehdä välipohjan kipsilevystä. Eristeeksi välipohjaan tulee Ekovilla. Selvittelin kovasti noita eristevaihtoehtoja ja minun mielestäni paras, ekologisin ja myrkyttömin vaihtoehto olisi ollut kutterin puru, mutta siihen mies ei suostunut (ennakkoluuloja sanon minä). Yritin ottaa selvää myös muista vaihtoehdoista, mutta ne olivat joko kovin kalliita, rakenteellisesti jollain tapaa hankalia tai jotenkin muuten eivät vain tuntuneet oikeilta. Menemme siis nyt Ekovillalla. Ei se varmasti paras vaihtoehto ole, mutta parempi kuin jotkut muut.



Ottaa päähän se, että kun rupeaa ottamaan selvää asioista niin tuntuu, että vajoaa loputtomaan suohon, eikä osaa enää sitäkään vertaa tehdä järkeviä päätöksiä kuin aiemmin. Ja aikataulukin asettaa omat haasteensa, joissakin kohdissa on tehtävä kompromisseja ja vain mentävä eteenpäin. Eli juu, mitään ihan ekotaloa meille ei tule, mutta ehkä himpun verran ekologisempi ja terveellisempi toivottavasti kuitenkin. Ainakin tiedostamme asioita rakentaessamme ja pyrimme valitsemaan, joissain tilanteissa huonoista vaihtoehdoista, ne meidän kannalta parhaat.



Yksi ehkä kaikista isoin edistysaskel raksalla on ollut se, että Eloxan porukka on käynyt asentamassa maalämpöpumpun kiinni ja se laitettiin tänään päälle. Talomme kellari ja ensimmäinen kerros lämpeävät siis pikkuhiljaa. Yläkerta liitetään sitten ajallaan mukaan, kun sinne saadaan lattialämmitysputket asennettua. Aloimme olla vähän huolissamme betonivalujen kuivumisesta kesän oltua niin kostea, joten näin pystymme varmistamaan sen, että lattiat ovat oikeasti kuivat siinä vaiheessa kun niihin joskus jotain päälle asennetaan.

Teknisen tilan seiniä olemme myös maalanneet ennen maalämpöpumpun asentamista. Sinne valitsimme maaliksi hengittävän kalkkimaalin. Kellarin seinät saavat jäädä vähän rosoisiksi eli harkkoseinät tasoitetaan aika ronskilla kädellä eikä niitä hiota. Kalkkimaalilla maalatessakaan jäljen kanssa ei tarvitse olla niin nokonuuka, vaan fiilis saa jäädä sellaiseksi vähän viimeistelemättömäksi. Tykkään tuosta kalkkimaalin pinnasta ja maali itsessään on miellyttävää maalata. Auro kalkkimaali valmistetaan luonnon materiaaleista ja se on hengittävä eli ei muodosta minkäänlaista kalvoa seinän pintaan. Ja on muuten aika huippua, että kyseisen maalin jämät voi vaikka kompostoida eli maali ei todellakaan sisällä mitään myrkkyjä. Olemme siis tyytyväisiä tähänkin maalivalintaan.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Takka on saapunut


Tiilerin takkatoimitus saapui tontillemme tällä viikolla. Kolmessa paketissa oli yhteensä 2700 kg tavaraa takkaamme varten. Mies kantoi yhden paketin sisällön taloon sisälle eilen, mutta puuhaa riittää vielä muutamalle illalle. Halusimme takan mahdollisimman helpolla, joten tilasimme Tiileriltä kaiken takkaan tarvittavan pintalaasteja myöten.



Isäni aloittaa takkamme muuraamisen lähiaikoina. Hän on muurannut useamman takan elämänsä aikana, mutta Tiilerin takoista hänellä ei mielestäni ole kokemusta. Ennen takan muurausta piti tietysti muurata hormi ja isäni lupautui siihenkin hommaan. Hormin harkkokivet olivat painavia ja pituutta hormilla on kunnioitettavasti, joten homma ei ollut ihan helppo. Hormin muuraaminen oli kuitenkin, ainakin näin sivusta seurattuna, suhteellisen nopeaa puuhaa.

Takka ja puuliesi tulevat sijaitsemaan keskikerroksessamme, joten sieltä lähti myös hormimme nousemaan. Yläkerrassa ei vielä ole lattiaa, mikä teki hormin muuraamisesta siellä telineiden päältä aikamoista taiteilua. Varsinainen haaste oli kuitenkin vielä askeleen ylempänä. Isojen ja painavien harkkojen saaminen katolle piippua varten oli lähes mahdotonta tai olisi ainakin vaatinut aikamoisen hurjapään sitä tekemään. Työt keskeytyivätkin hetkeksi ja pähkäilimme miten ihmeessä katon osuus saataisiin hoidettua. Sattui kuitenkin niin sopivasti, että meillä oli maalausta varten nosturi lainassa ja mies keksi, että piipun saisi muurattua sieltä käsin. Mies ja isäni muurasivat sen sitten nosturista yhteisvoimin. Kattomiehet kävivät vielä pellittämässä piipun ja laittoivat hatun paikalleen. Piipusta tuli minusta aika hauskan näköinen ja juuri meidän taloon sopiva.



Hormi ja piippu ovat siis valmiita ottamaan vastaan takan ja puulieden. Puulieden kanssa pääsemme helpolla, sillä se toimitetaan valmiiksi kokonaisena ja pitää vain liittää hormiin. Takan muuraukseen saattaa mennä tovi, mutta lupaan kirjoitella siitä juttua jossain vaiheessa. Mielenkiintoista kuulla isäni ajatuksia siitä minkälainen kokemus tämä Tiilerin takka on "amatöörimuurarille" muurata.

Blogiyhteistyö Tiileri

lauantai 23. syyskuuta 2017

Aikas ihana vaaleanharmaa



Täytyy sanoa, että vähän kyllä jännitti, kun aloimme maalaamaan taloa valitsemallamme värillä. Hetken mietin, että olemme me aika hulluja kun emme testimaalanneet värejä ennen varsinaista maalaamista. Toisaalta, ei kai tuo niin tarkkaa ole, äkkiähän sitä talon maalaa uudestaan jos väri ei miellytä... (Tähän mies sanoisi, että maalaa kuule ihan itse!)

Maalasimme ensimmäisen kerroksen maalikaupan ohjeen mukaan niin, että maaliin oli sekotettuna osa vernissaa. Virtasen neljän öljyn maali on miellyttävää maalata, tosin vernissa teki ensimmäisen kerroksen maalauksesta hiukan sotkuista puuhaa. Ainut huono puoli minkä maalista keksimme on se, että sen kuivuminen kestää tooooodella pitkään. Maalatusta pinnasta tulee kuitenkin helposti siistiä ja kaunista jälkeä ja maalin hajukin on melko mieto. Ensimmäinen pohjamaalikerros peitti mielestäni jo hyvin ja talo näytti heti asteen verran valmiimmalta.

Maalauskelit ovat olleet tänä kesänä haasteelliset ja välillä on vettä tullut kirkkaan siniseltä aurinkoiselta taivaalta, vaikka säätiedotus ei ole luvannut pisaraakaan. Mies käytti jokaisen ainoan mahdollisen hetken saadakseen talon takaosan maalattua, ennen kuin Ollikaisen telineet haettiin pois. Oli kyllä iso etu, että saimme pitää ne niin pitkään. Lisäksi saimme erään ystävän kautta nosturin muutamaksi päiväksi lainaan, joten saimme siten hankalimmat korkeat paikat maalattua. Talon takaosassa on nyt siis sekä pohja- että pintamaali maalattuna, muualle taloon taidamme tänä vuonna vetää vain pohjamaalin. Muutama paikka on vielä pohjamaalillakin vetämättä, ne pitäisi saada hoidettua ennen talvea (tarkkasilmäisimmät löytävät ehkä yhden pienen maalittoman läntin alimmasta kuvasta, tuonne ei vaan nosturi yltänyt).


Nurkka- ja vuorilaudat tulevat meille, ehkä hieman tavanomaisesta poiketen, tummemmalla värillä kuin seinät. Näin tällaisesta väriyhdistelmästä kuvan jossakin viime talvena ja ihastuin siihen heti. Olemmekin talon seinien lisäksi yrittäneet maalata Ollikaisen tontille toimittamia lautoja kesän mittaan tumman harmaalla, jotta Ollikaisen porukat pääsisivät vielä ennen talven tuloa asentamaan ne paikoilleen.


Niin ja talon väristä. En voi muuta sanoa, kuin että se on mielestäni aikas tosi ihana! Talo on niin vaalean harmaa, että tietyssä valossa se näyttää ihan valkoiselta. Pilvisenä päivänä väri on kaunis vanhahtavan harmaa ja väri jotenkin sulautuu täydellisesti metsäiseen ympäristöön. Hirren värisenä talo pisti silmään jo kaukaa puiden välistä, mutta nyt maalattuna se ei enää tee lainkaan niin. Saatan iltaisin (ja ehkä aamuisinkin... ja joskus myös päivällä) vain seistä hetken ja ihailla taloamme, se on mielestäni niin kaunis, niin kaunis! Saako sitä suomalainen edes sanoa näin ääneen? En millään malttaisi odottaa, että pääsemme asumaan siinä! Hip hei, tästä tulee meidän koti!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Oletko onnellinen?


Oletko sinä onnellinen siellä?

Oletko sinä onnellinen siellä?
niissä taloissa joissa kaikkialla
näkyy kättesi jälki, niissä pihoissa
joiden mullassa pisaroi otsasi hiki

oletko sinä onnellinen siellä?
katsotko tyytyen maisemaasi ja sanot
hyvä, siitähän tulikin hyvä

vai vaivaako sinua jatkuva piina
jos istut hetkeksikin alas
jos annat itsellesi luvan tuokionkin viivähtää
jos laiskotellen päiväsi alat
ja jo pian samoilta sijoilta lakkaat
ja jos et millään muista
kuinka olet leposi ansainnut

jäätkö silloin elämälle velkaa
anotko lisää lainaa
jota koitat vähin erin
syyllisyydelläsi lyhentää

vai oletko sinä vain
lapsen tavoin onnellinen siellä
ja otat avojaloin kaiken armon vastaan

- Elina Salminen


Pomoni luki yllä olevan Elina Salmisen runon viime viikolla kokouksemme aluksi töissä. Ihastuin siihen välittömästi ja eihän siinä (taaskaan) vältytty silmäkulmien kostumiselta. Onneksi työkaverit ovat jo tottuneita siihen, että herkistelen herkästi. 

Raksaamisen aikana helposti syyllistää itseään niinä harvoina hetkinä kun hetkeksi istuu alas eikä varsinaisesti tee mitään. Toisaalta runo sopii hyvin tähän raksaamiselämään ja kaikille raksaajille, mutta ihan yhtä hyvin myös kaikille "oman elämänsä rakentajille". Kyllä ihminen ihan ilman raksaakin osaa itseään syyllistää ja pitää kauheaa kiirettä yllä. 

Voi kun siis muistaisimme kaiken kiireenkin keskellä välillä pysähtyä hetkeksi, nauttia ja olla lapsen tavoin onnellisia pienistä asioista, syksyn kirpeistä päivistä, auringonsäteistä pihlajapuussa ja kauniista väreistä luonnossa. Ja välillä olla onnellisia ihan vaan ilman sen kummempaa syytä. Niin ja välillä vaan ihan vaan olla.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Talon värien ja maalin valinta


Olimme pohtineet talon maalia ja väriä jo pitkään, mutta sitten valinta tulikin kesällä vähän yllättäen eteen ja päätös piti tehdä melko pikaisella aikataululla. Tajusimme nimittäin ennen juhannusta, että Ollikaisen porukan rakennustelineet olivat oivasti paikallaan myös talon maalausta varten. Saimme pitää telineitä vielä jonkun aikaa talon rungon valmistuttua, joten maalaushommaan piti ryhtyä pikimmiten. Vietimmekin siis juhannusta pitkälti maalaushommissa.

Moni on ehkä sitä mieltä, että hirsitaloa ei pitäisi maalata peittävällä maalilla, mutta meille talon maalaus oli itsestään selvyys. Myöskään maalin valinta ei ollut oikeastaan yhtään vaikeaa. Olin kuullut Virtasen 4 öljyn laatumaalia kehuttavan niin monesta suunnasta, että olin jo kauan sitten päättänyt sen olevan tulevan talomme ulkomaali. Virtasen neljän öljyn laatumaali on ns. hengittävä öljymaali. Kosteus pääsee siis kulkemaan maalikerrosten läpi ja puu pysyy hyvänä maalin alla. Tätä maalia suositteli niin moni hirsirakentaja, etten oikein edes muuta maalia harkinnut.


Värin valinta ei ollutkaan sitten yhtä helppoa. Olisin alun perin halunnut talosta kirkkaan valkoisen (vaaleanvihreällä peltikatolla). Mutta tässä taas miehen ja minun maut erosivat. Vihreästä peltikatosta luovuin jo suunnitteluvaiheessa, mutta talosta meinasi edelleen tulla valkoinen. Rupesimme kuitenkin miettimään, josko kirkkaan valkoinen talo pistäisi liikaa silmään ja josko valkoinen pinta ajan saatteessa saisi ikäviä harmaita "likakoristeita" pintaansa. Lähdimmekin metsästämään täydellistä vaaleanharmaata.

Mies toi rautakauppareissultaan mukanaan pinon erilaisia värikarttoja ja yritimmekin aluksi valita väriä niiden pohjalta. Se tuntui kuitenkin mahdottomalta, joten käännyin maalikaupan osaavan myyjän puoleen ja se olikin juuri oikea ratkaisu. Suosittelen tosiaan kysymään apua maalin värin valinnassa, koska minä en ainakaan itse osannut hahmottaa mikä eri harmaista näyttäisi seinässä ja luonnonvalossa sinertävältä, mikä "likaiselta" ja mikä oikeasti harmaalta.

Olemme molemmat miehen kanssa päätöksissä aika nopeita ja niin kävi tässäkin asiassa. Hain maalikaupasta kyllä pari näytepurkkia ja sivelimme niitä kuuliaisesti mallipaloihin. Väreinä oli kaksi lähes valkoista harmahtavaa väriä seinäväriksi ja yksi tummempi harmaa nurkka- ja vuorilautoihin. Värit olivat mielestäni liian vaaleita, vaikka mies olisikin ne hyväksynyt. Ajoimme sitten seuraavana päivänä maalikauppaan ostamaan maaleja, joka olisivat asteen tummempia kuin mallimaalimme. Fiksua olisi ehkä ollut ottaa uudet mallipurkit ja kokeilla värejä mallipaloihin, mutta ihailimme asiantuntevan myyjän ehdottamia värejä hetken ulkona päivänvalossa ja valitsimme vielä asteen tummemmat ehdotetuista ja ei kun maalia ostamaan. Mitä sitä suotta enää ihmettelemään, halusimme seinää maalaamaan, joten otimme molempia valitsemiamme maaleja 9 litran pönikät siltä istumalta.



sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Takan valinta


Meille oli alusta asti selvää, että haluamme taloomme takan. Edellisessä talossamme niitä oli itse asiassa kaksikin, mutta se oli mielestämme vähän liikaa. Takka tulee meillä sijoittumaan ruokailutilan ja olohuoneen väliin ja takan lisäksi meille tulee myös puuliesi.
 
Takan valinta ei ollut helppoa. Vietin tuntikausia etsien erilaisia takkamalleja ja tutkien eri valmistajien sivuja ja messuilta keräiltyjä esitteitä. Harkitsimme vaihtoehtona myös sitä, että muurari muuraisi takan omien mieltymystemme mukaan. Halusimme kuitenkin takan joka takuuvarmasti olisi kaupunkimme määräysten mukainen ja toimisi toivotulla tavalla. Vastaavamme varoitteli meitä, että takan ja puulieden valinnassa kannattaa olla tarkka, jottei tarkastuksissa tule vaikeuksia. Hyväksytimmekin hänellä kaikki takka- ja puuliesivaihtoehdot joita harkitsimme. 

Takan valinnassa meille oli tärkeää luotettavan toimittajan lisäksi se, että takka olisi varaava ja sen pesässä mahtuisi valmistamaan ruokaa. Ulkoisesti katselimme hyvin erilaisiakin takkoja, mutta päädyimme siihen, että meille sopisi mahdollisimman yksinkertaisen mallinen takka. Aiemmin jo mainitsinkin, että itse olisin varmaan valinnut kotiimme pönttöuunin jos yksin saisin päättää. Pönttöuunissa ei tosin paljoa grillailla ja takassa grillattu ruoka on kyllä minunkin makuuni, joten unohdin suosiolla pönttöuunin (hieman haikeana tosin) ja etsin sopimamme kriteerit täyttäviä takkoja.
Olin jo ihan alussa takkavaihtoehtoja mietittäessä ihastunut Tiilerin takkoihin. Tiilerin Veeti oli mietinnässä vahvana vaihtoehtona, mutta päädyimme lopulta kulmaluukullisen takan sijaan valitsemaan sellaisen, missä luukku on edessä.

Takkavaihtoehtoja ja -valmistajia löytyy Suomesta pilvin pimein, en ollut edes tajunnut miten paljon ja niiden vertailu tuntui todella vaikealta. Päädyimme siis lopulta valitsemaan sen takan ja toimittajan, mikä yksinkertaisesti vaikutti meidän mielestä parhaalta ja meitä miellyttävimmältä vaihtoehdolta. Uskon, että monia muitakin hyviä vaihtoehtoja olisi, mutta toivottavasti tämä valintamme toimii meidän tarpeisiimme. Aika sen näyttää.

Valitsimme takaksemme Tiilerin Emilia takan. Emiliassa on isoin luukku mitä Tiilerin varaavissa takoissa löytyy ja se on ulkonäöltään hyvin yksinkertainen. Takka tulee toimimaan meillä tilanjakana keittiön, ruokailutilan ja olohuoneen välillä, joten korotimme takan korkeutta vielä hieman vakiosta.

Kävin ennen lopullista tilauksen tekemistä tutustumassa takkamalleihin Tiilerin Vantaan myymälässä. Se olikin hyvä, koska olisin valinnut takkamme väriksi vaaleanharmaan, mutta nähtyäni värit takkapinnoissa päädyin vaihtamaan valinnan astetta tummemmaksi harmaaksi. Luukun ympärille tulee käytännön syistä tumma laatta, mikä helpottaa puhtaanapitoa.

Parin viikon päästä takkatoimitus sitten saapuu tontillemme ja isäni on luvannut muurata sen meille. Hormi onkin jo muurattuna kohonnut korkeuksiin, joten takan paikan pystyy hyvin hahmottamaan.
Emilia takka Tiilerin Vantaan myymälässä

Harmaa rappaus ja tumma laatta luukun ympärillä - sellaiset tulevat myös meidän takkaamme