lauantai 9. joulukuuta 2017

Lattiamateriaalin valinta


Lattiamateriaalin valinta on ollut yksi niitä asioita mihin olen käyttänyt tämän projektin aikana tuntikausia. Etsinnässä on ollut lapsen ja koiran kestävä mahdollisimman "terveellinen" ja muoviton vaihtoehto, mutta myös sellainen mikä mahtuisi budjettimme rajoihin.

Edellisessä kodissamme meillä oli lattiassa laminaatti. Se oli hinnaltaan sopiva ja kestävä vaihtoehto koira- ja lapsiperheelle. Laminaatti oli kuitenkin mielestäni kylmä, liukas, kopiseva ja "muovinen" enkä missään nimessä halunnut laminaattia tulevaan kotiimme.

Harkitsimme hetken vinyylilankkua, se kun olisi ainakin kestävää, eikä naarmuuntuisi helposti. Mutta se muovi... Ja hintakin on laadukkaissa vinyylilankuissa jo aika kova. Tämä siis karsiutui myös pois. Laattaa en halunnut koko taloon sen kovuuden vuoksi, muuten laatta olisikin täyttänyt kriteerit aika hyvin.

Betonilattiat ovat nykyään hyvin suosittuja ja mekin harkitsimme hetken sellaista. Luovuimme kuitenkin ajatuksesta melko pian, vaikka betonipinta onkin mielestäni kovin kaunis. Betonilattia joudutaan kuulemma nimittäin käsittelemään aikamoisilla kemikaaleilla, jotta siitä tulee oloa ja eloa kestävä. Vastaavammekin ohimennen suositteli, että jos kemikaaleja pyrimme välttämään ei betonilattiaa hänen mukaansa kannata harkita. Kyseisistä kemikaaleista ja niiden vaikutuksista kun ei kuulemma ole kovinkaan paljon vielä kokemusta. 

Itse olisin halunnut (ja varmaan valinnutkin) perinteisen maalatun "kunnon" lankkulattian. Sellaisen vaaleanharmaaksi tai muuksi vaaleaksi maalatun. Mies ei kuitenkaan innostunut tästä ideasta, enkä sitten loppujen lopuksi onnistunut häntä käännyttämään, vaikka olin melko varma, että näin kävisi. No, tulihan meille puulattia kylmälle verannalle ja sen olen sitten ajatellut jossain vaiheessa maalata. Sitä lattiaa asennettaessa kyllä totesin, etten samanlaista lattiaa ehkä haluaisikaan koko taloon, oli meinaan sen verran hidasta kyseisen lattian asennus!

Tämä maalattu lautalattia on vain niin kaunis! Se on Pömpeli -blogista (täältä

Vaihtoehdot kävivät siis vähiin ja huomasin uudestaan ja uudestaan palaavani pohdinnoissani parketin pariin. Yritin tutkia kotimaisia, ja muitakin mahdollisimman ekologisia, parketin valmistajia ja vertailla niitä. Mainittakoon tässä myös se, että kiinnostuksen kohteena olivat vain ja ainoastaan lankkuparketit. Otin yhteyttä myös muutamaan pienempään kotimaiseen parkettifirmaan, mutta hämmästyksekseni en kyselyistäni huolimatta saanut heiltä edes tarjousta.

Loppujen lopuksi jollakin omalla karsintametodillani päädyin vertailemaan Timberwisen parketteja ja Erikoisparketin Novafloor parketteja. Novafloor ei tosin ole kotimainen vaan parkettilauta tulee Saksasta ja se käsitellään Suomessa. Parketti on siis valintamme suurimpaan osaan talomme lattioista. Lämpimälle verannalle ja kosteisiin tiloihin tulee kuitenkin ilman muuta laattalattiat.

Erikoisparketin lattioihin voi tutustua heidän Vantaan esittelypisteessään.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

En millään malttaisi odottaa... (keittiökeittiökeittiö!!!)


Meidän keittiö on valittu ja kalustetoimituskin on jo saapunut talolle! Olen siitä tosi innoissani! Keittiöstä tulee toivottavasti oikeasti yhtä kaunis kuin suunnitelmissa ja myös käytännöllinen. Keittiösuunnittelijamme totesikin jossain vaiheessa osuvasti suunnittelussa menneemme "ulkonäkö edellä, mutta kuitenkin toimivaa arjessa hakien".



Valitsimme loppujen lopuksi keittiötoimittajaksemme Domus-kalusteet ja heidän Aika keittiönsä. Kävin Domuksella keittiösuunnittelussa jo kesällä mutta olimme oikeastaan kallistumassa muihin vaihtoehtoihin, kunnes kuvioihin astui kohtalo ja syksyn iso tarjouskampanja. Tämän kokoisessa keittiössä -45% tekee jo niin ison summan, että päätin tarkastella Domusta uudelleen, olinhan alun perinkin tykännyt heidän keittiöstään ja palvelukin oli varsin hyvää. 

Lähdimme suunnittelussa liikkeelle kesällä jo tehdyistä suunnitelmista. Domuksen Nina väänsi ja käänsi, kokeili ja muokkasi suunnitelmia kärsivällisesti mieleisikseni kahdessa suunnittelutapaamisessa. Monessa kohdassa huomasin, että palasimme lopulta eri vaihtoehtoja kokeiltuamme siihen mitä Nina oli jo alunperinkin ehdottanut. Minulle oli kuitenkin todella merkityksellistä se, että hän jaksoi kokeilla kaikki minua askarruttaneet vaitoehdot. Näin en jää pohtimaan olisiko jokin juttu ollut sittenkin parempi jollakin toisella tavalla.

Päädyn yläkaappeihin kokeiltiin myös umpiovia, mutta valitsimme niihin Ninan alunperin ehdottamat vitriiniovet.

Saimme Domukselta myös kodinkoneista niin hyvän paketin, että totesin ettei niitä kannattanut lähteä yksittäin haalimaan mistään. Lisäksi koin jotenkin varmana, että saamme nyt ainakin täydellisesti keittiöömme sopivan kokoiset ja oikeat kodinkoneet. Kivitaso, allas ja hana pitäisi vielä tilata jostain - niitä emme ottaneet Domuksen kautta. Allas tulee kuitenkin sijoittumaan tuohon päätyseinälle ikkunan eteen.

Tilauksen jälkeenkin teimme vielä muutaman viilauksen keittiöön, kun seinien lopulliset paikat vahvistuivat ja keittiössä olikin yhtäkkiä hieman enemmän leveyttä, kun oli alun perin arveltu. Lisäsimme vielä yhden kapean vetokaapin keittiön päätyseinälle. Suunnitelmissani on, että tuohon kaappiin voi hyvin piilottaa kaikki pesuaineet, tiskiharjat yms. tai sitten siitä voi tehdä jonkinlaisen "kierrätyskaapin". Saa nähdä, mutta sen tiedän, että tuollaiselle pienelle vetokaapille on ehdottomasti käyttöä.

Voitte uskoa, että en millään malttaisi odottaa keittiön valmistumista!



Ja ps. tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan ihan vain tyytyväisen ja keittiötään innokkaana odottavan asiakkaan iloinen avautuminen... Kuvat: Nina Fabritius, Domus

lauantai 2. joulukuuta 2017

Monta askelta eteenpäin (+muutama taakse ja vähän ehkä sivullekin...)

Kylmän verannan lattia valmistui jo alkusyksystä

Yläkerran lattialämmitysputkisto poikien huoneiden suuntaan

Tuohon isoon putkeen tulee pyykkikuilu yläkerran pikkuvessasta kodinhoitohuoneeseen

Yläkerran lattia on valmis ja kattokin jo pitkällä tässä kuvassa
Vaikka blogissa on viime aikoina ollut hiljaista on raksalla työt menneet aika mukavasti eteenpäin. Yläkerta on edennyt hienosti ja yläpohja on valmis sekä villat puhallettu. Eron talon lämpötilassa huomasi heti. Yläkerrassa on muutenkin monta asiaa hyvällä mallilla ja se saakin jäädä hetkeksi odottamaan, sillä nyt on aika keskittyä keskikerrokseen.

Yläkerran väliseiniä ei vielä rakenneta ihan hetkeen, mutta keskikerrokseen on jo rakennettu useampia väliseiniä ja talo alkaa näin saada lopullista muotoaan. Päädyimme pohdinnan jälkeen rakentamaan sekä välipohjan että väliseinät kipsilevystä. Alakatot ovat myös valmiita panelointia varten lähes koko talossa ja rappukuilua on alettu rakentaa.

Moni muukin asia on edennyt ja talolle on lisäksi saapunut useampia sellaisia toimituksia, minkä asentamista en malttaisi millään odottaa. Askelia on valitettavasti otettu myös taaksepäin useampaan otteeseen. Luulen, että omalta osaltaan nämä kompastelut aiheuttivat sen, että blogitekstien kirjoittaminen tuntui jonkin aikaa liian hankalalta. Päätinkin antaa itselleni hieman armoa ja blogi sai siis odottaa.

Mikä sitten on mennyt pieleen? No, aika monta juttua. En jaksa sen tarkemmin ruveta niitä tässä avaamaan enkä varmaan kaikkia juttuja edes muista, mutta...
  • Yksi muurattu kylpyhuoneen seinä jouduttiin purkamaan, koska jäähdytyskonvektoriin liittyvä putki oli unohdettu vetää kerroksesta toiseen, eikä sitä saanut mitenkään muuten vedettyä
  • Timanttiporari porasi keskikerroksen lattialämmitysputken lähelle tukireikänsä niin, että lattiaa jouduttiin purkamaan ja selvittämään oliko putkeen tullut reikä. Syytä yritettiin vierittää meidän niskoillemme. Onneksi putki säilyi ehjänä, vaikka osumaa saikin...
  • Putkari porasi yläkerran lattialämmitysputkeen, kun oli unohtanut asentaa yhden IV-putken, ennen lattian kiinni laittoa - tuli reikä ja putki jouduttiin paikkaamaan. Paikkausta varten avattu lattia tosin on vieläkin korjaamatta...
  • Pari ilmanvaihtoputkea on väärässä paikassa eikä niitä voi enää siirtää, koska puhallusvilla on jo laitettu
  • Talon ulkopuoliset työt tuntuivat viivästyvän ja viivästyvän (ikkunan vuorilaudat ym.) monista eri syistä. Nyt ne on vihdoin asennettu ja ovat kauniit!
  • Yläkerran parvekkeen "kattokolmioon" liittyen huomattiin pieni rakennusvirhe (Tästä plussat Ollikaiselle, asia hoidettiin asiallisesti.)
  • Talollemme toimitettiin väärät ulko-ovet. Tämä huomattiin vasta asennusvaiheessa, nyt ovet on vihdoin vaihdettu oikeiksi. 
  • Niin ja ikkunat asennettiin seinän ulkoreunan (=perinnetalon tyyli) sijaan sisäreunaan (="tavallinen" tapa). Nämä ovi- ja ikkunamokat kävivät tosin jo kesällä... Mutta vieläkin harmittavat. Ovet oli helppo vaihtaa, mutta kaikkia ikkunoita ei parin sentin takia ruvettu vaihtamaan. Eipä sitä kai kukaan muu huomaa kuin minä...
  • LVI -suunnittelijamme on tehnyt suunnitteluvirheen ja meille hankittiin ja asennettiin väärä jätevesipumppaamo. Kyselimme ostovaiheessa onko pumppaamo varmasti oikea ja meille vakuutettiin niin. Tämä kaveri jätti meille mukavat ylimääräiset laskut ja vetosi sopimuksen pykäliin... Olkaa siis tarkkana, suunnittelijoilla ei ole suunnitelmistaan juurikaan mitään vastuuta! Tästä jos mistä on aiheutunut ylimääräistä vaivaa, kuluja ja harmaita hiuksia!
  • LVI -suunnitelmista on huomattu "käytännössä" muitakin kohtia missä suunnitelmat eivät ole ihan toimivimmat
  • Maanrakennusfirman piti tulla tekemään hommia pihallemme viikolla x (mm. kaivamaan väärä pumppaamo ylös), mutta he tekivät oharit. Onneksi apuun löytyi paikallinen tekijä, joka olikin varsinainen onnenpotku!

Tässäpä tätä. Noiden mutkien kautta huomaa myös, että onhan täällä tapahtunut vaikka mitä, koska taaksepäinkään ei voi mennä jos ei ole menty edes vähän eteenpäin. Jossain vaiheessa yritän saada aikaiseksi kirjoituksen, missä suosituksia ja kokemuksia eri toimijoista projektissamme. Tässä vaiheessa päätin kuitenkin kirjoittaa näin "anonyymisti".

Näiden ikävien asioiden lisäksi on muun muassa sellaisia mukavia asioita ollut päätöksen alla kuten keittiön ja keskikerroksen lattian valinta. Myös takka on edennyt ja puuliesi saapunut.

Tällainen PA-VE ruuvipumppu olisi siis myynnissä meillä, jos jolla kulla olisi tarvetta... Löytyy Tori:sta ja Raksakimppa Uusimaan myydään osastolta. Ei siis ole "repivä ruuvipumppu" vaan ns. "tavallinen"... Mutta hyvä ja käyttämätön pumppaamo sille kenelle sopii (kerran on kaivettu maahan ja sieltä ylös - "sisuskalut" säilytetty lämpimässä varastossa).


tiistai 17. lokakuuta 2017

Takan muuraus on alkanut

Kannoimme viime viikonloppuna loput Tiilerin tiilet sisälle taloon. Siinä olikin aikamoinen homma, koska takkamme ei tule olemaan ihan pienimmästä päästä... Takkamme on Tiilerin Emilia ja takan valinnasta kirjoitin aikaisemmin juttua täällä. Järjestelimme miehen kanssa tehtaalla numeroidut tiilet mahdollisimman selkeästi lavojen päälle, jotta takan muurarina toimivan isäni olisi helppo ryhtyä hommiin.


Isäni aloittikin takan muurauksen sunnuntaina. Hän totesi Tiilerin takan olevan kunnon perinteisen tiilitakan tapaan suunniteltu ja että Tiilerin ohjeilla ja valmiiksi leikattujen tiilien avulla sen pystyisi periaatteessa muuraamaan kuka tahansa. Ihan heti en itse siihen puuhaan ryhtyisi, mutta periaatteessa, miksipä ei. Ei tuo homma toisaalta rakettitiedettä ole eli jos laastia osaa levittää ja ohjeita lukea niin tämän takan varmaankin pystyisi muuraamaan. 


Olemme kuitenkin tässä elämäntilanteessa erittäin kiitollisia, että isäni on lupautunut tähän hommaan eikä meidän tarvitse opetella muurarin(kin) taitoja. Voisi siinä muuten muutama tovi vierähtää muiden puuhien ohella ennen kuin tuo takka olisi lämmitysvalmiina. 


tiistai 3. lokakuuta 2017

Sateinen sairaspäivä


 Pieni flunssa on vaivannut minua jo noin kuukauden ja viikonloppuna se sitten yltyi pahemmaksi. Oli vihdoin pakko antaa periksi, jäädä kotiin lepäämään ja käydä ihan lääkärissäkin. Toinen poskiontelo ja nielu olivatkin sitten tulehtuneet ja lämpökin nousi aloitetusta antibioottikuurista huolimatta.

Sairastaminen on niiin tylsää. En millään malttaisi pysyä sängyssä ja nukkuakin jaksaa vain rajallisen määrän. Raksaajan tehokkuusajattelu asettaa myös omat haasteensa sille, että pitäisi pysähtyä hetkeksi, levätä ja vain keskittyä paranemiseen. Minua oikeastaan rehellisesti sanottuna stressaa tämä paikallaan oleminen, paljon mieluummin tekisin jotain ja olisin töissä!

Selailin tässä aikani kuluksi vanhoja valokuvia. Vajaa vuosi sitten kävin lokakuussa Irlannissa vanhassa kotikaupungissani moikkaamassa ystäviäni. Sieltä nappasin kuvat noista viisaista elämänohjeista. Ja alla oleva kuva on otettu aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Vanha talo oli silloin paikallaan ja suunnittelimme muuttoa siihen. Emme olleet vielä tietoisia ylä- ja alapohjan homeesta vaan onnessamme ja innoissamme muutosta ja kaikesta tulevasta. Nyt tuota taloa eikä koivua enää ole vaan tuolla samalla paikalla seisoo uusi tuleva kotimme. Eipä olisi tuolloin vielä uskonut.


Ulkona tuulee ja sataa nyt kaatamalla. Sateen ropina kattoa vasten on oikeastaan aika rauhoittavaa ja tunnelmallista. Käperryn siis tähän sohvan nurkkaan teekuppeineni ja nenäliinoineni, otan läppärin kainaloon ja ihan pikkuisen vain suunnittelen ja unelmoin talomme sisustusta, kylpyhuonekalusteita, keittiötä ja lattioita. Sehän jos mikä piristää ja edistää paranemista, eikö niin?


maanantai 25. syyskuuta 2017

Sisällä talossa tapahtuu


Jos ulkona on muun muassa maalattu ja piippu on noussut katolle niin kyllä sisällä talossakin on tapahtunut vaikka mitä. Hormin lisäksi pesuhuoneen kantava seinä on valmistunut ja muutkin harkkoseinät ovat alkaneet hahmottua. Isäni rakensi meille raksaportaat yläkertaan ja kunnon kaiteen porrasaukon ympärille. Nyt on siirtyminen ja tavaroiden kuljettaminen yläkertaan turvallisempaa ja helpompaa. Täytyy myöntää, että tuo kaide rauhoittaa mieltäni aika lailla, varsinkin kun mies usein puuhailee raksalla iltaisin ja yömyöhään.

Ykkös- ja kakkoskerroksen välistä välipohjaa on myös rakennettu. Päädyimme tässä kohdin hieman säästämään ja päätimme kipsivalun sijaan tehdä välipohjan kipsilevystä. Eristeeksi välipohjaan tulee Ekovilla. Selvittelin kovasti noita eristevaihtoehtoja ja minun mielestäni paras, ekologisin ja myrkyttömin vaihtoehto olisi ollut kutterin puru, mutta siihen mies ei suostunut (ennakkoluuloja sanon minä). Yritin ottaa selvää myös muista vaihtoehdoista, mutta ne olivat joko kovin kalliita, rakenteellisesti jollain tapaa hankalia tai jotenkin muuten eivät vain tuntuneet oikeilta. Menemme siis nyt Ekovillalla. Ei se varmasti paras vaihtoehto ole, mutta parempi kuin jotkut muut.



Ottaa päähän se, että kun rupeaa ottamaan selvää asioista niin tuntuu, että vajoaa loputtomaan suohon, eikä osaa enää sitäkään vertaa tehdä järkeviä päätöksiä kuin aiemmin. Ja aikataulukin asettaa omat haasteensa, joissakin kohdissa on tehtävä kompromisseja ja vain mentävä eteenpäin. Eli juu, mitään ihan ekotaloa meille ei tule, mutta ehkä himpun verran ekologisempi ja terveellisempi toivottavasti kuitenkin. Ainakin tiedostamme asioita rakentaessamme ja pyrimme valitsemaan, joissain tilanteissa huonoista vaihtoehdoista, ne meidän kannalta parhaat.



Yksi ehkä kaikista isoin edistysaskel raksalla on ollut se, että Eloxan porukka on käynyt asentamassa maalämpöpumpun kiinni ja se laitettiin tänään päälle. Talomme kellari ja ensimmäinen kerros lämpeävät siis pikkuhiljaa. Yläkerta liitetään sitten ajallaan mukaan, kun sinne saadaan lattialämmitysputket asennettua. Aloimme olla vähän huolissamme betonivalujen kuivumisesta kesän oltua niin kostea, joten näin pystymme varmistamaan sen, että lattiat ovat oikeasti kuivat siinä vaiheessa kun niihin joskus jotain päälle asennetaan.

Teknisen tilan seiniä olemme myös maalanneet ennen maalämpöpumpun asentamista. Sinne valitsimme maaliksi hengittävän kalkkimaalin. Kellarin seinät saavat jäädä vähän rosoisiksi eli harkkoseinät tasoitetaan aika ronskilla kädellä eikä niitä hiota. Kalkkimaalilla maalatessakaan jäljen kanssa ei tarvitse olla niin nokonuuka, vaan fiilis saa jäädä sellaiseksi vähän viimeistelemättömäksi. Tykkään tuosta kalkkimaalin pinnasta ja maali itsessään on miellyttävää maalata. Auro kalkkimaali valmistetaan luonnon materiaaleista ja se on hengittävä eli ei muodosta minkäänlaista kalvoa seinän pintaan. Ja on muuten aika huippua, että kyseisen maalin jämät voi vaikka kompostoida eli maali ei todellakaan sisällä mitään myrkkyjä. Olemme siis tyytyväisiä tähänkin maalivalintaan.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Takka on saapunut


Tiilerin takkatoimitus saapui tontillemme tällä viikolla. Kolmessa paketissa oli yhteensä 2700 kg tavaraa takkaamme varten. Mies kantoi yhden paketin sisällön taloon sisälle eilen, mutta puuhaa riittää vielä muutamalle illalle. Halusimme takan mahdollisimman helpolla, joten tilasimme Tiileriltä kaiken takkaan tarvittavan pintalaasteja myöten.



Isäni aloittaa takkamme muuraamisen lähiaikoina. Hän on muurannut useamman takan elämänsä aikana, mutta Tiilerin takoista hänellä ei mielestäni ole kokemusta. Ennen takan muurausta piti tietysti muurata hormi ja isäni lupautui siihenkin hommaan. Hormin harkkokivet olivat painavia ja pituutta hormilla on kunnioitettavasti, joten homma ei ollut ihan helppo. Hormin muuraaminen oli kuitenkin, ainakin näin sivusta seurattuna, suhteellisen nopeaa puuhaa.

Takka ja puuliesi tulevat sijaitsemaan keskikerroksessamme, joten sieltä lähti myös hormimme nousemaan. Yläkerrassa ei vielä ole lattiaa, mikä teki hormin muuraamisesta siellä telineiden päältä aikamoista taiteilua. Varsinainen haaste oli kuitenkin vielä askeleen ylempänä. Isojen ja painavien harkkojen saaminen katolle piippua varten oli lähes mahdotonta tai olisi ainakin vaatinut aikamoisen hurjapään sitä tekemään. Työt keskeytyivätkin hetkeksi ja pähkäilimme miten ihmeessä katon osuus saataisiin hoidettua. Sattui kuitenkin niin sopivasti, että meillä oli maalausta varten nosturi lainassa ja mies keksi, että piipun saisi muurattua sieltä käsin. Mies ja isäni muurasivat sen sitten nosturista yhteisvoimin. Kattomiehet kävivät vielä pellittämässä piipun ja laittoivat hatun paikalleen. Piipusta tuli minusta aika hauskan näköinen ja juuri meidän taloon sopiva.



Hormi ja piippu ovat siis valmiita ottamaan vastaan takan ja puulieden. Puulieden kanssa pääsemme helpolla, sillä se toimitetaan valmiiksi kokonaisena ja pitää vain liittää hormiin. Takan muuraukseen saattaa mennä tovi, mutta lupaan kirjoitella siitä juttua jossain vaiheessa. Mielenkiintoista kuulla isäni ajatuksia siitä minkälainen kokemus tämä Tiilerin takka on "amatöörimuurarille" muurata.

Blogiyhteistyö Tiileri

lauantai 23. syyskuuta 2017

Aikas ihana vaaleanharmaa



Täytyy sanoa, että vähän kyllä jännitti, kun aloimme maalaamaan taloa valitsemallamme värillä. Hetken mietin, että olemme me aika hulluja kun emme testimaalanneet värejä ennen varsinaista maalaamista. Toisaalta, ei kai tuo niin tarkkaa ole, äkkiähän sitä talon maalaa uudestaan jos väri ei miellytä... (Tähän mies sanoisi, että maalaa kuule ihan itse!)

Maalasimme ensimmäisen kerroksen maalikaupan ohjeen mukaan niin, että maaliin oli sekotettuna osa vernissaa. Virtasen neljän öljyn maali on miellyttävää maalata, tosin vernissa teki ensimmäisen kerroksen maalauksesta hiukan sotkuista puuhaa. Ainut huono puoli minkä maalista keksimme on se, että sen kuivuminen kestää tooooodella pitkään. Maalatusta pinnasta tulee kuitenkin helposti siistiä ja kaunista jälkeä ja maalin hajukin on melko mieto. Ensimmäinen pohjamaalikerros peitti mielestäni jo hyvin ja talo näytti heti asteen verran valmiimmalta.

Maalauskelit ovat olleet tänä kesänä haasteelliset ja välillä on vettä tullut kirkkaan siniseltä aurinkoiselta taivaalta, vaikka säätiedotus ei ole luvannut pisaraakaan. Mies käytti jokaisen ainoan mahdollisen hetken saadakseen talon takaosan maalattua, ennen kuin Ollikaisen telineet haettiin pois. Oli kyllä iso etu, että saimme pitää ne niin pitkään. Lisäksi saimme erään ystävän kautta nosturin muutamaksi päiväksi lainaan, joten saimme siten hankalimmat korkeat paikat maalattua. Talon takaosassa on nyt siis sekä pohja- että pintamaali maalattuna, muualle taloon taidamme tänä vuonna vetää vain pohjamaalin. Muutama paikka on vielä pohjamaalillakin vetämättä, ne pitäisi saada hoidettua ennen talvea (tarkkasilmäisimmät löytävät ehkä yhden pienen maalittoman läntin alimmasta kuvasta, tuonne ei vaan nosturi yltänyt).


Nurkka- ja vuorilaudat tulevat meille, ehkä hieman tavanomaisesta poiketen, tummemmalla värillä kuin seinät. Näin tällaisesta väriyhdistelmästä kuvan jossakin viime talvena ja ihastuin siihen heti. Olemmekin talon seinien lisäksi yrittäneet maalata Ollikaisen tontille toimittamia lautoja kesän mittaan tumman harmaalla, jotta Ollikaisen porukat pääsisivät vielä ennen talven tuloa asentamaan ne paikoilleen.


Niin ja talon väristä. En voi muuta sanoa, kuin että se on mielestäni aikas tosi ihana! Talo on niin vaalean harmaa, että tietyssä valossa se näyttää ihan valkoiselta. Pilvisenä päivänä väri on kaunis vanhahtavan harmaa ja väri jotenkin sulautuu täydellisesti metsäiseen ympäristöön. Hirren värisenä talo pisti silmään jo kaukaa puiden välistä, mutta nyt maalattuna se ei enää tee lainkaan niin. Saatan iltaisin (ja ehkä aamuisinkin... ja joskus myös päivällä) vain seistä hetken ja ihailla taloamme, se on mielestäni niin kaunis, niin kaunis! Saako sitä suomalainen edes sanoa näin ääneen? En millään malttaisi odottaa, että pääsemme asumaan siinä! Hip hei, tästä tulee meidän koti!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Oletko onnellinen?


Oletko sinä onnellinen siellä?

Oletko sinä onnellinen siellä?
niissä taloissa joissa kaikkialla
näkyy kättesi jälki, niissä pihoissa
joiden mullassa pisaroi otsasi hiki

oletko sinä onnellinen siellä?
katsotko tyytyen maisemaasi ja sanot
hyvä, siitähän tulikin hyvä

vai vaivaako sinua jatkuva piina
jos istut hetkeksikin alas
jos annat itsellesi luvan tuokionkin viivähtää
jos laiskotellen päiväsi alat
ja jo pian samoilta sijoilta lakkaat
ja jos et millään muista
kuinka olet leposi ansainnut

jäätkö silloin elämälle velkaa
anotko lisää lainaa
jota koitat vähin erin
syyllisyydelläsi lyhentää

vai oletko sinä vain
lapsen tavoin onnellinen siellä
ja otat avojaloin kaiken armon vastaan

- Elina Salminen


Pomoni luki yllä olevan Elina Salmisen runon viime viikolla kokouksemme aluksi töissä. Ihastuin siihen välittömästi ja eihän siinä (taaskaan) vältytty silmäkulmien kostumiselta. Onneksi työkaverit ovat jo tottuneita siihen, että herkistelen herkästi. 

Raksaamisen aikana helposti syyllistää itseään niinä harvoina hetkinä kun hetkeksi istuu alas eikä varsinaisesti tee mitään. Toisaalta runo sopii hyvin tähän raksaamiselämään ja kaikille raksaajille, mutta ihan yhtä hyvin myös kaikille "oman elämänsä rakentajille". Kyllä ihminen ihan ilman raksaakin osaa itseään syyllistää ja pitää kauheaa kiirettä yllä. 

Voi kun siis muistaisimme kaiken kiireenkin keskellä välillä pysähtyä hetkeksi, nauttia ja olla lapsen tavoin onnellisia pienistä asioista, syksyn kirpeistä päivistä, auringonsäteistä pihlajapuussa ja kauniista väreistä luonnossa. Ja välillä olla onnellisia ihan vaan ilman sen kummempaa syytä. Niin ja välillä vaan ihan vaan olla.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Talon värien ja maalin valinta


Olimme pohtineet talon maalia ja väriä jo pitkään, mutta sitten valinta tulikin kesällä vähän yllättäen eteen ja päätös piti tehdä melko pikaisella aikataululla. Tajusimme nimittäin ennen juhannusta, että Ollikaisen porukan rakennustelineet olivat oivasti paikallaan myös talon maalausta varten. Saimme pitää telineitä vielä jonkun aikaa talon rungon valmistuttua, joten maalaushommaan piti ryhtyä pikimmiten. Vietimmekin siis juhannusta pitkälti maalaushommissa.

Moni on ehkä sitä mieltä, että hirsitaloa ei pitäisi maalata peittävällä maalilla, mutta meille talon maalaus oli itsestään selvyys. Myöskään maalin valinta ei ollut oikeastaan yhtään vaikeaa. Olin kuullut Virtasen 4 öljyn laatumaalia kehuttavan niin monesta suunnasta, että olin jo kauan sitten päättänyt sen olevan tulevan talomme ulkomaali. Virtasen neljän öljyn laatumaali on ns. hengittävä öljymaali. Kosteus pääsee siis kulkemaan maalikerrosten läpi ja puu pysyy hyvänä maalin alla. Tätä maalia suositteli niin moni hirsirakentaja, etten oikein edes muuta maalia harkinnut.


Värin valinta ei ollutkaan sitten yhtä helppoa. Olisin alun perin halunnut talosta kirkkaan valkoisen (vaaleanvihreällä peltikatolla). Mutta tässä taas miehen ja minun maut erosivat. Vihreästä peltikatosta luovuin jo suunnitteluvaiheessa, mutta talosta meinasi edelleen tulla valkoinen. Rupesimme kuitenkin miettimään, josko kirkkaan valkoinen talo pistäisi liikaa silmään ja josko valkoinen pinta ajan saatteessa saisi ikäviä harmaita "likakoristeita" pintaansa. Lähdimmekin metsästämään täydellistä vaaleanharmaata.

Mies toi rautakauppareissultaan mukanaan pinon erilaisia värikarttoja ja yritimmekin aluksi valita väriä niiden pohjalta. Se tuntui kuitenkin mahdottomalta, joten käännyin maalikaupan osaavan myyjän puoleen ja se olikin juuri oikea ratkaisu. Suosittelen tosiaan kysymään apua maalin värin valinnassa, koska minä en ainakaan itse osannut hahmottaa mikä eri harmaista näyttäisi seinässä ja luonnonvalossa sinertävältä, mikä "likaiselta" ja mikä oikeasti harmaalta.

Olemme molemmat miehen kanssa päätöksissä aika nopeita ja niin kävi tässäkin asiassa. Hain maalikaupasta kyllä pari näytepurkkia ja sivelimme niitä kuuliaisesti mallipaloihin. Väreinä oli kaksi lähes valkoista harmahtavaa väriä seinäväriksi ja yksi tummempi harmaa nurkka- ja vuorilautoihin. Värit olivat mielestäni liian vaaleita, vaikka mies olisikin ne hyväksynyt. Ajoimme sitten seuraavana päivänä maalikauppaan ostamaan maaleja, joka olisivat asteen tummempia kuin mallimaalimme. Fiksua olisi ehkä ollut ottaa uudet mallipurkit ja kokeilla värejä mallipaloihin, mutta ihailimme asiantuntevan myyjän ehdottamia värejä hetken ulkona päivänvalossa ja valitsimme vielä asteen tummemmat ehdotetuista ja ei kun maalia ostamaan. Mitä sitä suotta enää ihmettelemään, halusimme seinää maalaamaan, joten otimme molempia valitsemiamme maaleja 9 litran pönikät siltä istumalta.



sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Takan valinta


Meille oli alusta asti selvää, että haluamme taloomme takan. Edellisessä talossamme niitä oli itse asiassa kaksikin, mutta se oli mielestämme vähän liikaa. Takka tulee meillä sijoittumaan ruokailutilan ja olohuoneen väliin ja takan lisäksi meille tulee myös puuliesi.
 
Takan valinta ei ollut helppoa. Vietin tuntikausia etsien erilaisia takkamalleja ja tutkien eri valmistajien sivuja ja messuilta keräiltyjä esitteitä. Harkitsimme vaihtoehtona myös sitä, että muurari muuraisi takan omien mieltymystemme mukaan. Halusimme kuitenkin takan joka takuuvarmasti olisi kaupunkimme määräysten mukainen ja toimisi toivotulla tavalla. Vastaavamme varoitteli meitä, että takan ja puulieden valinnassa kannattaa olla tarkka, jottei tarkastuksissa tule vaikeuksia. Hyväksytimmekin hänellä kaikki takka- ja puuliesivaihtoehdot joita harkitsimme. 

Takan valinnassa meille oli tärkeää luotettavan toimittajan lisäksi se, että takka olisi varaava ja sen pesässä mahtuisi valmistamaan ruokaa. Ulkoisesti katselimme hyvin erilaisiakin takkoja, mutta päädyimme siihen, että meille sopisi mahdollisimman yksinkertaisen mallinen takka. Aiemmin jo mainitsinkin, että itse olisin varmaan valinnut kotiimme pönttöuunin jos yksin saisin päättää. Pönttöuunissa ei tosin paljoa grillailla ja takassa grillattu ruoka on kyllä minunkin makuuni, joten unohdin suosiolla pönttöuunin (hieman haikeana tosin) ja etsin sopimamme kriteerit täyttäviä takkoja.
Olin jo ihan alussa takkavaihtoehtoja mietittäessä ihastunut Tiilerin takkoihin. Tiilerin Veeti oli mietinnässä vahvana vaihtoehtona, mutta päädyimme lopulta kulmaluukullisen takan sijaan valitsemaan sellaisen, missä luukku on edessä.

Takkavaihtoehtoja ja -valmistajia löytyy Suomesta pilvin pimein, en ollut edes tajunnut miten paljon ja niiden vertailu tuntui todella vaikealta. Päädyimme siis lopulta valitsemaan sen takan ja toimittajan, mikä yksinkertaisesti vaikutti meidän mielestä parhaalta ja meitä miellyttävimmältä vaihtoehdolta. Uskon, että monia muitakin hyviä vaihtoehtoja olisi, mutta toivottavasti tämä valintamme toimii meidän tarpeisiimme. Aika sen näyttää.

Valitsimme takaksemme Tiilerin Emilia takan. Emiliassa on isoin luukku mitä Tiilerin varaavissa takoissa löytyy ja se on ulkonäöltään hyvin yksinkertainen. Takka tulee toimimaan meillä tilanjakana keittiön, ruokailutilan ja olohuoneen välillä, joten korotimme takan korkeutta vielä hieman vakiosta.

Kävin ennen lopullista tilauksen tekemistä tutustumassa takkamalleihin Tiilerin Vantaan myymälässä. Se olikin hyvä, koska olisin valinnut takkamme väriksi vaaleanharmaan, mutta nähtyäni värit takkapinnoissa päädyin vaihtamaan valinnan astetta tummemmaksi harmaaksi. Luukun ympärille tulee käytännön syistä tumma laatta, mikä helpottaa puhtaanapitoa.

Parin viikon päästä takkatoimitus sitten saapuu tontillemme ja isäni on luvannut muurata sen meille. Hormi onkin jo muurattuna kohonnut korkeuksiin, joten takan paikan pystyy hyvin hahmottamaan.
Emilia takka Tiilerin Vantaan myymälässä

Harmaa rappaus ja tumma laatta luukun ympärillä - sellaiset tulevat myös meidän takkaamme

lauantai 19. elokuuta 2017

Vähän erilainen betonivalu

Ihan heti ei arvaisi, että tässä autossa tuli ensimmäisen kerroksen betonivalun betoni tontillemme. Valitsimme betonivaluksi vastaavan mestarimme (ja muutamien muiden) suosituksesta Bekason betonivalun. Bekason eroaa "tavallisesta" betonivalusta mm. siten, että siinä käytetään vähemmän vettä kuin tavallisessa betonivalussa. Betonia ei siten valmisteta etukäteen ja tuoda paikalle betoniautolla vaan betoni valmistetaan kohteessa tuossa autossa, joten siihen ei tarvitse lisätä niin paljon vettä, jotta se pysyisi notkeana matkan ajan.

Bekason betoni olikin hyvin erinäköistä, kuin kellariin laitettu "perinteinen" betoni. Bekason betoni näytti lähinnä märältä rantahiekalta, jota levitettiin tasaiseksi kasoista. Olin tyytyväinen kuullessani, että Bekason betoniin käytetään erittäin puhdasta hiekkaa ja myös tavallista lyhyempi kuivumisaika on ehdottomasti plussaa. Annamme lattian kuivua rauhassa, mutta Bekasonia käyttämällä voimme entisestään varmistua siitä, että lattia todella on kuiva ennen pintamateriaalin asennusta. Tuntui kaikin puolin siltä, että teimme oikean valinnan tässä kohtaa!



Oli muuten hauska tulla katsomaan aamulla Bekasonin porukan hommia. Kyseisenä aamuna satoi kaatamalla, mutta porukalla oli kahvit ovensuussa porisemassa ja selkeästi mukava fiilis hommissa. Ihailen aina tuollaisia porukoita ja olen tosi iloinen heidän puolestaan. Siinä on selvästi miehet oikeissa hommissa!


Bekason on siitä mielenkiintoinen tuote, että porukalla tuntuu töitä riittävän, vaikka he eivät kuulemma mainosta tuotettaan. Toisaalta, eikö se juuri mene niin, että hyvä tuote ei mainosta kaipaa? Tässähän minäkin heitä mainostan ilman minkäänlaista blogiyhteistyötä.

Huomasin juuri, etten ole ottanut valmiista lattiasta yhtään kuvaa. Se näyttää tosi hienolta ja kaadotkin on kylppärissä aikas lailla kohdillaan. Vähän ehkä tosin niitä vielä ennen laatoitusta muokkaamme. Hieman huokoisempaa tuo Bekason ehkä  on kuin "tavallinen" betonilattia, joten maalattavaksi betonilattiaksi ei ehkä soveltuisi ihan sellaisenaan. Suosittelen kuitenkin tutustumaan tähän vaihtoehtoon betonilattiaa mietittäessä. Hinta oli laatuun nähden kilpailukykyinen, palvelu joustavaa ja hyvää ja kaikin puolin olemme tyytyväisiä lattiaamme.

maanantai 7. elokuuta 2017

Lattialämmitysputket ja jakotukin paikka

 
 

 Viimeinen asia ennen ensimmäisen kerroksen lattiavalua viime viikolla oli vesikiertoisen lattialämmityksen putkien asennus. Jakotukki sitä varten oli asennettu jo aikaisemmin ja sen paikan suhteen olikin hieman mutkia matkassa niin, että koko lattiavalun aikataulu oli hetken vaarassa.

Olimme keväällä yhteydessä Eloxaan ja kyselimme ensimmäisen kerroksen jakotukin paikkaa. Miehelle oli jäänyt sellainen mielikuva, että se oli piirretty jotenkin kummalliseen paikkaan. Eloxalta vastattiin meille silloin ja he lähettivätkin kuvat lattialämmitysputkistosta meille uusiksi, mutta jonkun kiireen takia unohdimme asian. Valun lähestyessä sitten muistimme sen taas ja lähdimme selvittämään asiaa. Jossain vaiheessa talvella meillä oli hetken aikaa kummitellut sellainen versio ensimmäisen kerroksen pohjapiirustuksistamme mistä puuttuivat kellariin menevät rappuset. Näissä piirustuksissa näytti siltä, kuin rappusten tilalla olisi ollut komero. No, tietysti nämä kuvat olivat jotenkin päätyneet Eloxalle ja he olivat käyttäneet niitä suunnittelun pohjana. Ja jakotukkihan oli tietysti suunniteltu siihen "komeroon" eli kellarin rappusiin asennettavaksi.

Kellarin rappusiin jakotukkia ei kuitenkaan voinut asentaa, koska se ei siihen olisi mahtunut. Eloxan Janne oli lomalla, mutta neuvottelimme hänen kanssaan tilanteesta ja mahdollisista ratkaisuista s-postitse ja puhelimessa. Jakotukkia ei voinut siirtää kovin kauas suunnitellusta paikasta, koska silloin koko putkitus olisi pitänyt piirtää uusiksi mikä olisi väistämättä siirtänyt lattiavalua. Vastaavamme tuli pähkäilemään pulmaa kanssamme paikan päälle raksalle ja keksimmekin sitten, että jakotukin saattoi siirtää noin metrin päähän rappusten väliin ja putket sai kellarin puolellakin vedettyä sinne. Timanttiporarin piti vain tehdä yksi läpivienti lisää ja tilanne oli sillä selvä. Ongelma ratkaistu, hommat saattoivat edetä.

Lattialämmitysputket käytiin asentamassa Eloxan toimesta viikko sitten maanantaina. Nätisti ja nopeasti oli homma hoidettu päivän aikana. Mietimme vain, miten kauan meillä oli kestänyt kun olimme "surranneet" raudoitusverkot kiinni kahdestaan miehen kanssa ja sitten yksi heppu saa tuollaisen määrän putkia noin vain laitettua ja kiinnitettyä yhden päivän aikana.

Lattialämmitysputkien asennuksen jälkeen lattia oli valmis betonivalua varten. Hurja määrä tuota putkea muuten kiemurtelee sitten lattiamme alla meidän lämmitystämme hoitamassa.


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hei me surrataan

Viime viikonloppuna oli vuorossa raudoitusverkkojen asentaminen ykköskerrokseen lattiavalua varten. Raudoitusverkot siis jäävät betonivalun sisään tekemään siitä vahvemman. Reilut viisi metriä pitkät ja yli kolme metriä leveät rautaristikot painoivat ihan mukavasti, kun niitä miehen kanssa kannoimme sisään taloon. 


Raudoitusverkot kiinnitettiin toisiinsa "surrauskoukkua" käyttäen "surrilangan" avulla, siis "surraten". Verkot piti laittaa ainakin yhden ristikon verran päällekkäin ja kiinnittää toisiinsa tukevasti. Aluksi surrauskoukun käyttö tuntui todella hankalalta, surrilankoja meni poikki yksi jos toinenkin ja sain aikaiseksi jos jonkinlaisia solmuvirityksiä verkkoja kiinni pitämään. Lisää haastetasoa työhön toi se, että aloitimme työt poikien mentyä nukkumaan, illan pimetessä. Seuraavana päivänä valoisaan aikaan pirteämpänä homma lähtikin sitten sujumaan jo paljon rattoisammin ja oli itse asiassa aika mukavaa puuhaa. Ja kuten kuvista näkyy sujui surraaminen viisivuotiaalta apuriltakin.

 
 
 
 
 

Seuraava työvaihe oli muovisten tukien kiinnittäminen raudoitusverkon alle, jotta verkko nousee ilmaan ja betoni pääsee levittymään hyvin. Näitä kiinniteltiin sinne tänne sopivin välimatkoin.

Oman haasteensa verkkojen asetteluun toivat ylöspäin nousevat putket, viemärit ynnä muut sellaiset. Ne kun eivät tietenkään aina sattuneet sopivaan kohtaan ja saimme pähkäillä useampaan kertaan mistä raudoitusverkon reiästä mikäkin putki olisi paras nousta ylös. Välillä jouduimme myös katkaisemaan verkon rautoja, jotta raudoitusverkot istuivat nätisti paikalleen. Homma oli aikamoinen palapeli, mutta loppujen lopuksi saimme työn mielestäni hienosti tehtyä. Ja olimme muuten mitoittaneet (tai siis mies oli mitoittanut) raudoitusverkkojen määrän tismalleen oikein - sitä ei jäänyt yli kuin muutaman hassun pikkupalan verran.


Pahoittelut vielä sitä, että käytin "ammattisanastoa" tässä postauksessa varmasti aivan väärin. Toivottavasti suotte sen anteeksi tällaiselle amatöörille.