tiistai 17. lokakuuta 2017

Takan muuraus on alkanut

Kannoimme viime viikonloppuna loput Tiilerin tiilet sisälle taloon. Siinä olikin aikamoinen homma, koska takkamme ei tule olemaan ihan pienimmästä päästä... Takkamme on Tiilerin Emilia ja takan valinnasta kirjoitin aikaisemmin juttua täällä. Järjestelimme miehen kanssa tehtaalla numeroidut tiilet mahdollisimman selkeästi lavojen päälle, jotta takan muurarina toimivan isäni olisi helppo ryhtyä hommiin.


Isäni aloittikin takan muurauksen sunnuntaina. Hän totesi Tiilerin takan olevan kunnon perinteisen tiilitakan tapaan suunniteltu ja että Tiilerin ohjeilla ja valmiiksi leikattujen tiilien avulla sen pystyisi periaatteessa muuraamaan kuka tahansa. Ihan heti en itse siihen puuhaan ryhtyisi, mutta periaatteessa, miksipä ei. Ei tuo homma toisaalta rakettitiedettä ole eli jos laastia osaa levittää ja ohjeita lukea niin tämän takan varmaankin pystyisi muuraamaan. 


Olemme kuitenkin tässä elämäntilanteessa erittäin kiitollisia, että isäni on lupautunut tähän hommaan eikä meidän tarvitse opetella muurarin(kin) taitoja. Voisi siinä muuten muutama tovi vierähtää muiden puuhien ohella ennen kuin tuo takka olisi lämmitysvalmiina. 


tiistai 3. lokakuuta 2017

Sateinen sairaspäivä


 Pieni flunssa on vaivannut minua jo noin kuukauden ja viikonloppuna se sitten yltyi pahemmaksi. Oli vihdoin pakko antaa periksi, jäädä kotiin lepäämään ja käydä ihan lääkärissäkin. Toinen poskiontelo ja nielu olivatkin sitten tulehtuneet ja lämpökin nousi aloitetusta antibioottikuurista huolimatta.

Sairastaminen on niiin tylsää. En millään malttaisi pysyä sängyssä ja nukkuakin jaksaa vain rajallisen määrän. Raksaajan tehokkuusajattelu asettaa myös omat haasteensa sille, että pitäisi pysähtyä hetkeksi, levätä ja vain keskittyä paranemiseen. Minua oikeastaan rehellisesti sanottuna stressaa tämä paikallaan oleminen, paljon mieluummin tekisin jotain ja olisin töissä!

Selailin tässä aikani kuluksi vanhoja valokuvia. Vajaa vuosi sitten kävin lokakuussa Irlannissa vanhassa kotikaupungissani moikkaamassa ystäviäni. Sieltä nappasin kuvat noista viisaista elämänohjeista. Ja alla oleva kuva on otettu aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Vanha talo oli silloin paikallaan ja suunnittelimme muuttoa siihen. Emme olleet vielä tietoisia ylä- ja alapohjan homeesta vaan onnessamme ja innoissamme muutosta ja kaikesta tulevasta. Nyt tuota taloa eikä koivua enää ole vaan tuolla samalla paikalla seisoo uusi tuleva kotimme. Eipä olisi tuolloin vielä uskonut.


Ulkona tuulee ja sataa nyt kaatamalla. Sateen ropina kattoa vasten on oikeastaan aika rauhoittavaa ja tunnelmallista. Käperryn siis tähän sohvan nurkkaan teekuppeineni ja nenäliinoineni, otan läppärin kainaloon ja ihan pikkuisen vain suunnittelen ja unelmoin talomme sisustusta, kylpyhuonekalusteita, keittiötä ja lattioita. Sehän jos mikä piristää ja edistää paranemista, eikö niin?